• Teemu Kinnusen mielestä yksi lukkarin herkullisimmista hetkistä on vastustajan irrottaminen väärällä syötöllä kolmospesältä.

Suurennuslasin alla kotipesässä

TEEMU Kinnunen ei kauan pyöritellyt Vedolta tullutta tarjousta, vaan lukkarin päätös liittyä sinivalkoisten joukkueeseen syntyi pikaisesti viime kesänä. –Valinta oli helppo tehdä, sillä olihan tämä hieno mahdollisuus. Puoliso tuki myös ratkaisua, joten asiat etenivät nopeasti, ja seuran kanssa päästiin sopimuksesta yhteisymmärrykseen.

Yhteinen sävel neuvottelijoiden välillä löytyi vaivattomasti myös pestin pituuden suhteen. Kinnunen kirjoitti puumerkkinsä kahden vuoden paperiin. 

–Kaksi kautta antaa tietyllä tapaa paremman työrauhan. Ottaa oman aikansa, että yhteispeli uuden joukkueen kanssa rupeaa toimimaan, mutta hyvin kaikki on lähtenyt sujumaan, hän toteaa. 

30-vuotias Kinnunen on saanut pesisoppinsa Siilinjärvellä. Muutamaa Puijon kautta ja puolen vuoden Imatran vuokrapestiä lukuun ottamatta hän on edustanut kasvattajaseuraansa koko tähänastisen uransa. 

–Seuran vaihto on antanut paljon virtaa. Aiemmin ei ollut aina niin motivoivaa lähteä uutta kautta kohti treenaamaan, kun tiesi melkein etukäteen, mistä sijoista tullaan pelaamaan. Kyllä nyt on intoa aivan eri tavalla. 

Tuore vahvistus sanoo solahtaneensa vaivattomasti vetolaisten porukkaan ja vastaanotto on ollut mitä mainioin. 

–Joukkue on täynnä hyviä äijiä ja savolais-pohjalaisvitsailua käydään hyvässä hengessä. Murrerajaa ei juurikaan ole ollut, vaan aika samanlaista murretta täällä puhutaan. Hyvin ollaan saatu keskenämme kommunikoitua, Kinnunen nauraa. 

LUKKARIN tontti vakiintui Teemu Kinnusen pelipaikaksi jo junnuvuosina. 

–Se on ollut aina mieluinen paikka pelata. Lukkarina pystyy kontrolloimaan peliä kaikista eniten. Siinä tarvitaan kovapäisyyttä ja valmiutta kestää verbaalista painetta. Tietyllä tapaa lukkari on suurennuslasin alla. Hänen työskentelynsä vaikuttaa paljon ulkopeliin ja ulkopelin toimintaan. Peli ei etene, ennen kuin syöttö nousee.  

Teemu Kinnunen kuvailee itseään taktiseksi, peliä lukevaksi ja ajattelevaksi lukkariksi.  

–Osaan syöttää monenlaista ja nollatilanteessa tolppa on hyvä. Muutkin ominaisuudet ovat menneet talven aikana eteenpäin ja kesällä tullaan näkemään, missä mennään. Yhteispeliä on yritetty hinkata paljon, sillä sen on toimittava hyvin etukentän ja linjan kanssa. 

Kinnusen mielestä muut ulkopelaajat saavat virheet lukkaria herkemmin anteeksi. 

–Jos linja päästää pallon räpylän alta juoksun arvoisesti, ei sitä kukaan muista. Mutta mikäli lukkari antaa vapaataipaleella juoksun, se on melkein katastrofi. En puolustele, että juoksun antaminen olisi sallittua, mutta silloin tällöin tulleilla vapaataivaljuoksuilla ei ole mitään merkitystä. Siitä on tehty liian iso numero. Juoksu on samanarvoinen, tuli se sitten räpylästä tai jostain muualta, hän tähdentää. 

Sisäpelissä uusi vetolainen esiintyy vaihtajana ja kotiuttajana. Pääpaino harjoittelussa on selkeästi kuitenkin ulkopelissä. 

–Sen takia minut tänne hommattiin, mutta katsotaan nyt, millaista roolia ja numeroa on tarjolla, ja mihin järjestykseen pelaajat kasataan. Joukkueen lyöjämiehet lyövät varmasti tarvittavan määrän juoksuja, mutta kun ruvetaan pelaamaan tiukkoja pelejä, kakkoskärjestäkin lyödyillä yksittäisillä juoksuilla on iso merkitys. 

Lukkarin omat pelilliset tavoitteet myötäilevät joukkueen asettamaa päämäärää.  

–Toiveissa on pelata nousujohteinen kausi, jolloin parhaat pelit pelattaisiin syksyllä. Hommia on tehty joukkueen kanssa kovasti, ja palkinto saattaa odottaa, mikäli pystymme parhaimpaamme. Samoilla ajatuksilla on matkassa monta muutakin kovaa porukkaa, mutta uskon, että meillä on mahdollisuuksia vaikka mihin. 

Eija Koskela 

Jaa juttu: