Erilaiset esittävän taiteen tekotavat tutuiksi

Maaria Koivula-Talkkari veti lapsille improvisaatioharjoituksen, jossa heidän piti kertoa tarina yksi sana kerrallaan.
Särkikylän kylätalolla Evijärvellä pidettiin torstaina lasten teatteripäivä. Kuuden tunnin mittaiseen leiriin kuului tarinateatteria, sirkusta ja naamioteatteria Linda Huhtaluhdan ja Maaria Koivula-Talkkarin opissa.

SÄRKIKYLÄN kylätalolla Evijärvellä pidettiin torstaina lasten teatteripäivä. Kuuden tunnin mittaiseen leiriin kuului tarinateatteria, sirkusta ja naamioteatteria Linda Huhtaluhdan ja Maaria Koivula-Talkkarin opissa.

Alun perin tarkoituksena oli opettaa lapsille pelkästään tarinateatteria, mutta vetäjäksi suunniteltu suonenjokinen tarinateatteriohjaaja Jukka Virtala perui tulonsa koronaan vedoten. Koska tarinateatteri on genre, joka edellyttää koulutetun ohjaajan, sen jälkeen päivä suunniteltiin uusiksi niin, että tarinateatteriosuus jäi vain pieneksi maistiaiseksi, ja mukana oli lisäksi myös naamioteatteria ja sirkusta.

Leirin tavoitteena oli Huhtaluhdan mukaan tehdä erilaisia esittävän taiteen tekotapoja tutuiksi.

–Vaikka sirkus ja teatteri ovat aivan erilaisia genrejä, kyllä ne mulla itsellä henkilökohtaisesti kulkevat käsi kädessä, Huhtaluhta sanoo.

–Perimmäinen tarkoitus, miksi me tämmöisiä tehdään, on myös lisätä taidekasvatusta ja lasten kulttuuritarjontaa, Koivula-Talkkari lisää.

VASTAAVA leiripäivä oli järjestetty edellispäivänä myös Alahärmässä. Leirit olivat avoimia kaikille, mutta ne oli suunniteltu taiteen perusopetuksen teatteritaiteen opetussuunnitelman mukaiseksi. Tänä vuonna teemana on yhteisöteatteri, johon tarinateatterikin kuuluu.

Tarinateatteri on improvisaatioteatterin muoto, jossa joko yleisö tai teatteriryhmän jäsenet kertovat tarinoita elämästään, minkä jälkeen näyttelijät esittävät niiden pohjalta kohtauksen.

–Yhteisöteatterissa esitys ei ole kaikki kaikessa, vaan tärkeintä on matka esitystä kohti ja yleisön ottaminen mukaan — mikä nyt korona-aikana on tietysti aika haasteellista, Huhtaluhta sanoo.

Tarinateatteria voi Koivula-Talkkarin mielestä käyttää melkein terapiamuotonakin.

–Koska siinä on pointtina se, että ihminen tulee kuulluksi oman tarinansa kanssa, jonka jälkeen hän näkee sen lavalla. Muut kuuntelevat tarinan ja tuovat taiteen kautta jotakin uutta siihen.

LEIRIN tarinateatteriosuudessa tehtiin tarinankerrontaan ja tarinoiden näyttelyyn liittyviä harjoituksia.

Yhdessä perinteisessä improvisaatiolämmittelyssä lapset istuivat ringissä ja kertoivat sadun yksi sana kerrallaan.

Toisessa tehtävässä yksi lapsista kertoi vuorollaan esimerkiksi ihanasta lomamuistostaan, jonka jälkeen muut näyttelivät siihen pohjautuvan pienen kohtauksen. Lasten piti esimerkiksi jähmettyä patsaaksi, joka esitti jotakin tarinan hahmoa, kuten kissan jätöksiä siivoavaa isää, tai vaikka jotakin abstraktia ideaa, kuten jäätelön syömistä tai pehmeitä lakanoita.

Niin tarinan kertojilla kuin esittäjilläkin tuntui olevan hauskaa.

NAAMIOTEATTERIN puolella puolestaan lapsille oli hankittu neutraalinaamiot, jotka he saivat maalata omannäköisikseen. Sen jälkeen he ryhtyivät kehittämään itselleen roolihahmoa.

–Naamioteatterissa korostuu kehollinen ilmaisu: kun naamavärkki on pois käytöstä, miten pystyt ilmaisemaan kropalla, Huhtaluhta kertoo.

Naamioiden pitäminen ei kuitenkaan ollut maistunut kaikille lapsista, hän naurahti. Se tuli selväksi myös päivän lopuksi, kun heitä yritettiin houkutella ryhmäkuvaan maskit kasvoillaan.

Päivän sirkusosuudesta lapset olivat sen sijaan olleet täpinöissään. He olivat päässeet kokeilemaan erilaisia sirkusvälineitä, kuten kiinalaisia lautasia, keiloja, jonglöörauspalloja, diaboloa, renkaita sekä devil stickejä ja flower stickejä. Heitä kannustettiin olemaan luovia ja keksimään itse, millaisia temppuja niillä voi tehdä.

–Voinhan mä antaa sulle jonkin valmiin tavan, miten sirkusvälinettä voi käyttää, mutta parempi, että keksit itse. Yksikin tyttö oli keksinyt, että devil stickit ovat kävelykepit. No, ne on kävelykepit, anna mennä vaan, kaikki on oikein, nauroi Huhtaluhta.

Huhtaluhdalle sirkus on lähellä sydäntä. Kaksi vuotta sitten hän kävi vuoden mittaisen pedagogisen sirkusohjaajan koulutuksen, jossa kierrettiin Suomen sirkuskouluja.

–Se oli kyllä antoisaa, hän kertoo. –Kyllä se oma haave olisi, että tuonne Härmään saisi oman sirkuskoulun jonnekin teollisuusalueelle, hän nauraa.

TEATTERIPÄIVÄN järjesti Järvilakeuden kansalaisopisto kunnan ja 4H-yhdistyksen avulla. Mukana oli yhdeksän 7–12-vuotiasta lasta.

Lapsille oli viime viikolla Evijärvellä myös muuta ohjelmaa, kun Tiirassa pidettiin Ritva Lindbergin vetämä taidepäivä. Sen ohjelmassa oli piirtämistä, ulkoilua ja leikkiä.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.