• Annastiina Lassilan otos valikoitui näyttelyn esittelykuvaksi.
  • Vimpelin nykyiset kuudesluokkalaiset katsoivat kuviaan kirjaston näytöltä.
  • Valtteri Salo totesi koululaisten ottamien kuvien olevan loistavia niin aihevalinnoiltaan kuin teknisestikin, etenkin kun ne on otettu kännykkäkameroilla.

Digitaalinen näyttely avaa koululaisten näkemystä kotiseudusta

VALOKUVAAJA ja nuoriso-ohjaaja Valtteri Salo toteutti viime lukuvuonna järviseutulaisten, alakoulun 5.-6. -luokkalaisten kanssa Minun Järviseutuni -valokuvausprojektin. Sen satoa on nähtävillä vuodenvaihteen yli Alajärven ja Vimpelin kirjastoissa digitaalisessa näyttelyssä, jossa parasta kuvaa voi äänestää.

Projektin rahoitti Etelä-Pohjanmaan kulttuurirahasto. Lappajärven osalta näyttely toteutuu ehkä myöhemmin.

Saloa kiinnostaa, kuinka varhaisnuoret näkevät kotiseutunsa, mitkä ovat heille merkityksellisiä paikkoja ja missä ovat juuret. Hän tapasi kuutta luokkaa, Alajärven ja Vimpelin lisäksi Lappajärvellä ja Evijärvellä, kertoi koululaisille valokuvauksesta ja vei heidät kuvaamaan. –Jotkut innostuivat kuvaamisesta valtavasti ja kuvasivat koko vuoden, toiset kuvasivat vain näiden tuokioiden aikana.

Näyttelyyn Salo poimi aiheeseen liittyvät kuvat, ulkopuolelle jätettiin suurin osa niistä kuvista, joissa paikkaa tai maisemaa ei näy. –Yllätyin siitä, miten paljon luontokuvia on mukana, vaikka puhuin paljon rakennetusta maisemasta: jos viettää aikaa ABC:llä, sen voi kuvata, ja kohde voi olla rumakin, jos sen kokee omaksi maisemakseen tai paikakseen. Kuvissa on käytetty paljon heijastusefektiä, kun siitä oli puhetta.

NYKYISET kuudesluokkalaiset Juho Hänninen, Arttu Ahola ja Ohto Herrala kertoivat kuvaavansa lähinnä vain SnapChatiin. –Kuvausreissulla kuvasin lähinnä ankkoja ja työmiehiä, niitä ei ole näyttelyssä, totesi Hänninen. Herralan kuva oksista vedessä on mukana. Se on otettu Saarikentän takaa.

Järviseudusta heille nousevat mieleen ensimmäisenä järvet. Lappajärvi on Aholan mielenmaisemaa, Sääksjärvi Hännisen. –Kuvat on tosi hienoja, mutta osa on hieman outoja, tuumivat pojat.

Aino Anttila, Nelly Hänninen ja Ruut Rantalahti sen sijaan kuvasivat paljon, ja heidän kuviaan on näyttelyssä useita. –Kuvaaminen on ihan kivaa. Puhelimessani on paljon kuvia. Kuvaan lähinnä luontoa ja järveä, rannassa asuva Anttila kertoo. –Ne ovat itselleni tärkeitä ja olennaisia, samoin Saarikentän ja Lakiksen maisemat.

NÄYTTELY on rakennettu digitaaliseksi siten, että kirjastoissa on erillinen näyttö, jossa kuvat pyörivät automaattisesti. Jokainen näyttelyn katsoja saa äänestää parasta kuvaa joko paperilla tai netin välityksellä.–Tämä on helppo näyttelymuoto, Salo toteaa.

Japo palkitsee parhaan kuvan äänestyksen voittaneen koululaisen action-kameralla. Äänestysaikaa on 24. joulukuuta saakka.

Salo suunnittelee tallettavansa kuvat blogiin, jossa ne voivat säilyä seuraavillekin sukupolville toisin kuin kännykkäajan kuvat yleensä. –Olen katsellut paljon vanhoja valokuvia ja miettinyt, että tästä ajasta ei jää paljon kuvamateriaalia. Pieniresoluutioisia kuvia ei teetetä paperille, ja ne katoavat puhelinten ja kovalevyjen vaihtuessa.

Hän toivoo, että projektin voisi toistaa myöhemmin, jotta näkyisi, muuttuuko ikäluokan näkemys kotiseudusta.

Jaa juttu: