Hemilän Aleksin tapaus

Joulukuun 23. päivän aamuna 1918 löydettiin Vimpelin kirkonkylän Nuorisoseuran talon alta miehen ruumis, joka todettiin olevan Aleksi Joensuu, jota kansanomaisesti kutsuttiin Hemilän Aleksiksi. Edellisenä iltana oli Nuorisoseuralla ollut tanssit. Sinä aikana oli jääkäreille Aleksi Joensuu, Eeli Harju, Yrjö Kaski ja Helge Lassila sekä Toivo Haverille tullut riitaa ja tappelu, jossa Aleksi Joensuu tapettiin.

Nimismies Ilmari Sarkkila kuulusteli 23. ja 24. päivänä joulukuuta 1918 kahtakymmentä tansseissa ollutta henkilöä ja kansakoulunopettajan poika Toivo Haveria, jääkärivääpeli Yrjö Kaskea sekä jääkärivääpeli Helge Lassilaa.

Kuulustelun päätteeksi nimismies julisti jääkärivääpelin Helge Lassilan ja kansakoulunopettajan pojan Toivo Haverin toistaiseksi vangituiksi. Nimismies totesi lopuksi, että verrattaessa takavarikoitujen aseiden teriä Joensuun haavoihin osoittautui yksi haavoista sellaiseksi, joka olisi voitu tuottaa Haverin puukolla, mutta ei Lassilan pistimellä.

Asiaa käsiteltiin ensimmäisen kerran 16. ja 17. tammikuuta 1919 Lappajärven käräjillä. Oikeuden eteen saapui kahdeksan lautamiestä, syyttäjä Ilmari Sarkkila, vainaja Aleksi Joensuun äiti, Maria Joensuu ja hänen avustajansa mekaanikko Aleksander Kaisla. Vastaaja Toivo Juho Haveri vangittuna lääninvankilasta ja hänen avustajansa varatuomari Vihtori Jaakkola sekä vastaajat jääkärivääpelit Yrjö Kaski ja Helge Eemil Lassila.

Oikeuden eteen tulivat Toivo Haverin isä kansakoulunopettaja Juho Haveri ja jääkärikapteeni Kalle Massinen Kasken ja Lassilan oikeutta valvomaan.

Tässä kohtaa ihmetyttää Juho Haverin osuus oikeuden edessä, kun hänen poikaansa syytettiin taposta. Hän tietysti oli jäävi, mutta Sisällissodan jälkimainingeissa tällainen oli mahdollista.

Käräjien pöytäkirjan mukaan Haveri, Kaski ja Lassila olivat olleet iltamissa humalassa, mutta Aleksi Joensuu oli selvin päin. Käräjiä jatkettiin 17. tammikuuta, jolloin kuulusteltiin 38 todistajaa. Syyttäjä vaati Toivo Haverille ja Helge Lassilalle edesvastausta tahallisesta taposta sekä Yrjö Kaskelle yllytyksestä mainittuun rikokseen.

Asianomistajan asiamies Kaisla sanoi luopuvansa kaikesta edesvastuusta Haverin kohdalla, mutta muiden kohdalla uudisti vaatimuksensa. Kapteeni Massinen lausui, että koska Lassila ja Kaski kuuluvat vakinaiseen sotaväkeen, niin heidän osaltaan tuomiota ei voi langettaa kihlakunnan oikeudessa, vaan sotaoikeudessa.

Lappajärven kihlakunnanoikeus vapautti Toivo Haverin kaikesta edesvastauksesta, ja koska asianomistaja on luopunut korvausvaatimuksistaan Haveriin nähden, asia oli loppuun käsitelty.

Lassilan ja Kasken asia meni Tampereen kaupungissa olevan Pohjolan Jääkäripataljoonan sotaoikeuden päätettäväksi. Helge Lassila ja Yrjö Kaski julistettiin vangituiksi Hämeen lääninvankilaan.

Pohjolan Jääkäripataljoonan sotaoikeus kokoontui ensimmäisen kerran 18. helmikuuta 1919 entisellä Työväen-Yhdistyksen talolla Tampereella. Pitkien kuulustelujen jälkeen asia siirrettiin maaliskuun 4. päivänä kokoontuvan Pohjolan Jääkäripataljoonan sotaoikeuden istuntoon. Istuntoon kutsuttiin 22 todistajaa Vimpelistä.

Sotaoikeus päätti seuraavaa: Sotaoikeus on tämän asian lopullisesti tutkinut ja katsoo, ettei syyttäjä ole vastoin vastaajien kieltoa näyttänyt syytettään toteen, jonka vuoksi Sotaoikeus harkitsee oikeaksi vapauttaa Yrjö Kasken ja Helge Emil Lassilan kaikesta edesvastauksesta tässä asiassa. Ja määrää heidät heti vapaalle jalalle laskettavaksi.

Sisällissodan jälkimainingeissa kuoli tuhansia ihmisiä. Vimpelissä iltamissa tapettiin yksi mies eikä kukaan saanut mitään rangaistusta.

Toivo Haveri oli käynyt Vimpelin sotakoulun. Eeli Harju, Aleksi Joensuu, Yrjö Kaski ja Helge Lassila olivat menneet vuosina 1915–16 Saksaan jääkärikoulutukseen. Kaski ja Lassila tulivat Suomeen ja Vaasaan 25. helmikuuta 1918 ja osallistuivat kansalaissotaan. Aleksi Joensuu tuli sairaana Suomeen maaliskuussa 1918 ja Eeli Harju marraskuussa samana vuonna. Jääkäreillä lienee ollut jo Saksassa ja varmasti sisällissodan jälkeen Suomessa huonot välit. Suukopua ja pientä nahistelua oli ollut jo mainittua iltaa aikaisemmin. Joensuuta ja Harjua kutsuttiin bolseviikeiksi.

Sisällissodan melskeissä punaisten joukoissa ei ollut yhtään vimpeliläistä. Kansanedustaja Santeri Mäkelä oli kansanvaltuuskunnan maatalousasiain osastossa ja pakeni sodan jälkeen Neuvosto-Venäjälle. Voidaan sanoa, että Hemilän Aleksi eli Aleksi (Aleksanteri) Joensuu oli ainoa vimpeliläinen punainen, joka kuoli sisällissodassa.

Noin kolme vuotta sitten jääkäripataljoonan perinneyhdistys Etelä-Pohjanmaalla laittoi kaikille niille jääkäreille, joilta vielä puuttui hautakivi, hautakiven jääkäritunnuksella. Näin myös Aleksi Joensuun haudalle. Olen jouluaattona sytyttänyt hänen haudalleen kynttilän. Tänä vuonna vein kynttilän hänen haudalleen myös lauantaina 22. joulukuuta, jolloin hänen tapostaan on kulunut tasan 100 vuotta.

Jaa juttu: