Kymmenen on vuotta siitä, kun mä sulle äiti viimeks runon rustasin.
Asian saman ääres jälleen oomme, elon matkamittarissa pyörähtivät vuodet pyöreet.
Nuorekas sä olet aina vaan, harva uskoo seitsenkymppiseks,
mikä on sun salaisuus, senpä harva tietänee!
Helpolla et elämässä päässyt oo, koeteltu sua kovin on, matkalaukku elämän ei aivan kevyt.
Siks ihmetys on suuri, Annan useinmiten iloisella mielellä kun näkee!
Kas mittakaavat ihmiselon asioiden oikees suhtees sulla on, sua pienet murheet maalliset, koskaan eivät saa päätä alas painamaan!
Annalla on herkkyys nähdä syvemmälle ihmissydämeen,
mielialat, tunteet, vaikuttimet toisten ihmisten, hyvä olet vaistoomaan.
Kas kun jollain kivi kengäs hiertää, taikka asioita sydämessään peittää, silloin ei voi kohtaaminen lähimmäisen vilpitöntä olla, avunpyynnöt ärsyttää, eikä apu pyyteetöntä!
Usein itse pettymyksissäni toteamaan joutunut mä oon, mistä äiti tuonkin tiesit!
Asioista pienistä kun ilon otat, vailla stressiä sä kulkee saat.
Hiljaisuuden retriittiin sun ei tarvi lähtee, kiitollisuus, usko sydämessäs joka arkipäivä asuu, vaikkei sitä moni tajuu.
Menneet vuodet meille monet haasteet, raskaat päivät toi, myöskin ilon hetket silmis pikkupojan.
Lapset sinuun aivan hullaantuu, kas sullahan on aina läsnä, avoimena laps sisäinen.
Paljon ei sun oo myöskään tarvinnu lääkäriä vaivata, asenteella samalla kun jatkat, ulkoilmaa haukkaat, uskon että monet synttärit sä vietät, minä sulle vielä runoilen.
Kahvit muut keittelee, päivänsankari pois karkaa, passata saa toiset, Anna sen on ansainnut!
Minä tiedän, Annalle ei sovi alkuunkaan, jäykkä protokolla!
Sydämelliset onnittelut äidille Tiinalta
