Kun systeemi pettää

Tapaus yksi. Lomalle lähtiessäni tein netissä ilmoituksen postin jakelun keskeytyksestä. Palattuani kurkkasin postilaatikkoon, joka oli pullollaan ”jakamatonta” postia. Menin asiamiespostiin jakelunkeskeytysohjeen mukaisesti hakemaan jakamatta jääneet postit kahden arkipäivän kuluttua viimeisestä jakelunkatkaisupäivästä. Eihän niitä posteja ollut, kun ne oli jo jaettu. Tilattu palvelu jäi saamatta.

Tapaus kaksi. Henkilöautolla tehtävä matka katkeaa auton vikaan. Jotta matka pääsee lopulta jatkumaan, tarvitaan poikkeuksellisesti käteistä maksun suorittamiseen. Pankkiautomaatti ei huoli korttia Etelä-Savossa. Ei Vimpelinkään automaatti useimmiten huolinut, kun käteistä olisin tarvinnut tai ladannut jälkikasvun kännyköihin puheaikaa. Automatka pääsi jatkumaan, kun käytin lapsen pankkikorttia ja tiliä. Jälkikäteen selvisi, että melko uuden ”muovini” eli korttini siru oli valmiiksi viallinen.

Tapaus kolme. Hankin lapsilleni passit. Virkailija kertoi, että saan tekstiviestin ja tunnuksen, jota näyttämällä saan passit paikallisesta R-kioskista. Viestiä ei kuulu, asia unohtuu. Eräänä päivänä kuopus saa ilman lähettäjätietoa olevan kirjekuoren. Kuoressa on muistutus passin hakemisesta. Passi oli odottanut päiväkausia noutajaansa. Selvittelen asiaa. Saan vastauksen, että on tapahtunut virhe, eikä tekstiviestiä kummankaan tilatun passin saapumisesta ole lähtenyt. Sain meilitse tunnuksen, jonka avulla saisin myös toisen passin lunastettua.

Pieniähän nuo käänteet ovat. Jos ketjun lenkki pettää, harmittaa. Kuka varmistaa, että uusi uljas digitalisoitu yhteiskuntamme toimii kuin se vanha ja nyt jo osin väheksytty ei-digitaalinen? Millainen on digiajan sujuvuuden varmistajien työsarka? Vielä ei näistä ammattilaisista ole puhuttu samalla tavalla kuin entisajan ”paperinpyörittäjistä”, jotka kuitenkin olivat naisia ja miehiä paikallaan.

Jopa palveluntarjoajat haksahtavat väheksymään omaa palveluaan ja sitä käyttäviä asiakkaitaan. Eräs pankki on luopumassa pahvisista tunnuslukulistoista. Samalla suitsutetaan uutta tunnuslukulaitetta, jollainen lähetetään niille asiakkaille, joilla ei ole älypuhelinta. Uutuutta puffataan muiden muassa sillä, että laite tai älypuhelimeen ladattava sovellus on tunnuslukulistoja turvallisempi. Lista voi erästä lehtijuttuun haastateltua konttorinjohtajaa lainaten joutua vääriin käsiin. Käytän itse pahvisia listoja. Käyttäjätunnus ja salasana ovat pääni sisällä ja lista jemmassa. En liene ainoa laatuani.

Vähemmistöä edustan myös siinä suhteessa, etten omista älykännykkää. Sovellukset eivät hoida elämääni kuuluvia asioita. Kokematta on myös kännykkäkävely ruutuun tuijottamisineen ja lennokas etusormen heilautus ruudulla.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.