Vaikeina taloudellisina aikoina korostuu yhteisvastuun ja solidaarisuuden merkitys. Vaikka talouden liikkumavara on nyt pieni, meidän on pidettävä huolta suomalaisen yhteiskunnan eheydestä. Meidän on taattava tasa-arvo ja yhtäläiset mahdollisuudet jokaiselle perheelle kasvattaa lapsiaan ja antaa hyvät eväät aikuistuville nuorille rakentaa omaa elämäänsä tasa-arvoisista lähtökohdista käsin – isän ja äidin lompakon paksuuteen katsomatta. Turvallinen nuoruus / peloton vanhuus on oltava suomalaisen poliittisen ajattelun peruskivi.
Suomalainen hyvinvointivaltio luotiin kansalaisten työllä sekä sosialidemokraattien ja muiden kansaa lähellä olevien puolueiden yhteistoiminnan tuloksena. Tuohon aikaan uskottiin vahvasti yhteiseen hyvään.
Tänä päivänä politiikassa puhaltavat kylmät oikeistoviimat. Taloudellista eriarvoistumista ja luokkayhteiskunnan paluuta poliittinen oikeisto pitää jopa talouden moottorina. Rikkaat rikastukoot, köyhät köyhtykööt, jokainen huolehtikoon vain itsestään. Markkinat hoitavat. Tässä ovat oikeiston teesit.
Tosiasia on, että suomalainen yhteiskunta lähti aikoinaan nousuun sillä, että jokaisesta mökin eläjästä tehtiin jonkin asteinen kuluttaja voimakkaan teollistamispolitiikan, ja sitä seuranneiden mm. metsätöiden kautta. Yhteiskunnalliset tulonsiirrot esim. lapsilisät ja myöhemmin asumistuki toivat lisävauhtia tähän kehitykseen. Kaupankäynti piristyi, tarvittiin uusia tehtaita ja kauppoja, saatiin aikaan kehityksen myönteinen kierre. Kaikille lapsille ja nuorille taattiin mahdollisuus ilmaiseen koulutukseen. Näin Suomesta tehtiin osaamisen kärkimaa, kun monet köyhistäkin lähtökohdista ponnistaneet nuoret nousivat kansainvälisen tutkimuksen kärkikaartiin.
Pienen maan on osattava elää taiten. On pysyttävä erilään suurvaltojen välisistä etu ristiriidoista. On vaalittava omia vahvuuksia, tasa-arvoa, osaamista ja yhteiskunnallista eheyttä. Sillä vain vakaissa oloissa, yhdessä työtä tehden ja toisiimme luottaen kansantalous voi nousta ja kukoistaa.
Nyt on edelleen satsattava koulutukseen ja osaamiseen. Leikkaamalla ei saa nujertaa suomalaisten uskoa tulevaisuuteen, eikä nuorten mahdollisuuksia tasapainoiseen kasvuun ja opiskeluun, sillä nuorten syrjäytymisen inhimillinen ja kansantaloudellinen hinta on valtava. Meillä ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta.
Minä uskon niin, että me suomalaiset haluamme edelleen elää maassa, jossa vallitsee tasa-arvo ja jossa ei tarvitse pelätä. Maassa, jossa kunnioitetaan työtä ja missä yhteiskunnalliset rasitteet, verot jaetaan kansalaisten maksukyvyn mukaan oikein. Tähän kaikkeen sinulla on ainutkertainen mahdollisuus vaikuttaa. Äänestä!
