Paikallisen sopimisen lisääminen ja työehtosopimusten yleissitovuuden murtaminen on nousemassa tämänkin vaalikevään kuumaksi puheenaiheeksi. Suomen yrittäjien uusi puheenjohtaja Jyrki Mäkynen uhoaa ottavansa kuristusotteen työehtosopimusten yleissitovuudesta ja kokoomus hehkuttaa perässä, että paikallisen sopimisen lisääminen tuo kosolti lisää työpaikkoja.
Sopimista työpaikoilla on ollut aina. Vielä 1980-luvulla se tarkoitti pääsääntöisesti luottamusmiesten ja henkilökunnan aloitteesta tapahtuvaa työolosuhteiden, työmenetelmien, koulutuksen, ja jopa palkkatason kohentamista. Palkansaajilla oli erittäin myönteinen käsitys asiasta. 1990-luvun myötä kokoomus ja edellä mainitut tahot lanseerasivat ”uutena asiana” paikallisen sopimisen. Nyt asiat muuttuivatkin päälaelleen. Paikallisessa sopimisessa olikin kysymys työehtojen heikentämisestä. Tämä tosiasia on johtanut siihen, että paikallisesta sopimisesta on tullut monilla työpaikoilla kirosana.
Yritykset ovat erilaisia ja monilla työntekijöilläkin on henkilökohtaisia tarpeita sopimiseen, ne voidaan nykylainsäädännön puitteissa hyvin toteuttaa. Siihen ei uusia säädöksiä tarvita.
Ainut perälauta on eduskunnan hyväksymän työsopimuslain määräys, että työnantajan on noudatettava vähintään yleissitovan työehtosopimuksen minimitasoa. Lähes kaikesta siis voidaan sopia, kunhan pysytään minimiehdoissa, ehdoissa jotka työnantaja- ja työntekijäliitot ovat yhdessä sopineet.
Nyt kun kokoomus vaatii paikallisen sopimisen lisäämistä, se voi lainsäädännön puitteissa tarkoittaa vain ja ainoastaan työsopimuslain muuttamista niin, että työnantaja voi toimia alle minimitason ja tätä mahdollisuutta Suomen yrittäjien uusi puheenjohtaja yleissitovuuden murtamispuheissaan vaatiikin.
Monet tapaamani yrittäjät ihmettelevät näitä vaatimuksia. Heille on tärkeää tietää mikä on palkkataso alalla, se taso millä tilauksista ja asiakkaista kilpaillaan. Heille on epäreilua, jos kilpaileva yritys vie asiakkaat alipalkkoja maksamalla ja ajaa heidät samaan kierteeseen vaatimaan palkka-alea omalta henkilökunnaltaan. Jokainen palkansaaja ja yrittäjä tiedostaa mihin se johtaa, jos alipalkoilla kilpailu Suomessa sallitaan. Se johtaa ostovoiman alenemiseen, sitä kautta palvelusektorin ja kaupan kurjistumiseen ja lopulta kasvavaan työttömyyteen. Kysyä sopii, kuka ihmeessä haluaisi yrittäjäksi, jos lähtiessään tietää, että pärjätäkseen hänen on pakko polkea ihmisten, henkilökuntansa palkkaehtoja.
