Selailin yhtenä iltana television kanavia ja kun mitään kiinnostavaa ohjelmaa ei löytynyt, vaimo totesi, että tässä menee aika hukkaan. No sinnehän se toteamus jäi johonkin aivolohkoon pyörimään ja alkoi mietintä, missä se aika on, jos se on hukassa. Usein aikaa yritetään säästää, mutta ei sitä oikein voi mihinkään talteenkaan laittaa. Liikenteessä ajan säästäminen kaahaamalla ja vaarallisia ohituksia tekemällä on aika turhaa, kun seuraavissa liikennevaloissa ohitetut ovat samassa jonossa ja säästetty aika menetettiin. Taisi mennä hukkaan.
On kyllä ihan oikeitakin ajansäästökohteita. Teollisuudessa ja miksei omissa töissäkin aikaa voi säästää tekemällä asioita tehokkaammin eli yleensä järkevämmin. Muistan, kun traktoritehtaalla työskennellessäni mietittiin kuinka koneistuskeskuksen työstö- ja liikeradat voisi suunnitella paremmin. Niin tehtiin, ja vaikka ajansäästö yhtä kappaletta kohti oli vain minuutin tai pari, niin aikaa säästyi vuositasolla satoja tunteja. Konetta voitiin siten kuormittaa uusilla kappaleilla. Tuottavuudestahan ajansäästämisessä lopulta on kysymys ja koskaan ei pitäisi tehdä yhtään mitään ennen kuin on tarkkaan miettinyt, kuinka työn voisi tehdä mahdollisimman nopeasti ja vähällä vaivalla.
Aika on muutenkin mielenkiintoinen käsite. Se kuluu, vaikka mitä tekisi. Joskus aika tuntuu, varsinkin ikävässä tilanteessa, kuluvan hitaasti kuin nälkävuosi – aika matelee. Toisinaan taas aika tuntuu rientävän pikajunan nopeudella erityisesti, kun menossa on joku kiinnostava askare – aika menee siivillä.
Olen kuullut väitettävän, että aika pysähtyisi. Kuvitteluahan se on, mutta niin voi tuntua jossakin dramaattisessa vaaratilanteessa tai miksei suuren ilon hetkelläkin. Itselleni ei moisia tuntemuksia ole kohdalle sattunut.
Mitä vanhempi on, sen nopeampaan aika kulkee?
Lapsena oli usein tilanteita, kun aika ei tuntunut kuluvan millään. Ei siis ollut mieluisaa tekemistä. Koulussa aika tuntui myös useimmiten pitkältä, kun kiinnostus oppiaineisiin oli kovin vähäinen. Ehkä näistä syistä lapsuutta ja nuoruutta tuntui kestävän aina vain. Nyt eläkeukkona mennyttä aikaa muistellessa tuntuu vahvasti siltä, että lapsuudessa aika käveleskeli, aikuisiällä tapaili jo juoksuaskelia ja eläkeiällä menossa on hirmuinen loppukiri. Ehkä siinä kanavien selailussa aika sittenkin hieman pysähtelee, eikä lopulta menekään hukkaan.
Heikki Salmela
