Isosisarusten perässä 5-vuotiaana ampumaurheiluharrastuksen aloittanut lappajärveläinen Veera Mäkelä aloitti kolmisen vuotta sitten tavoitteellisen harjoittelemisen, ja saavutti viime vuonna N-18 sarjassa SM-hopeaa.
–Kuljin isosisarusten mukana kisoissa ihan pienestä asti ja näin minkälaista kilpaileminen oli. Pääsin radalle kokeilemaan, ja innostuin lajista itsekin. Oli luontevaa aloittaa kilpaileminen, kun sitä oli niin pitkään seurannut sivusta. Kaksi isoveljeäni ovat ampuneet, isosiskoni ja valmentajaisä ampuvat edelleen.
Lukion toisella luokalla opiskeleva 17-vuotias Mäkelä on tyytyväinen SM-hopeasta, vaikka vaatiikin itseltään parempaa suoritusta. Tulevalle kaudelle hänellä on joitain henkilökohtaisia tavoitteita, joita ei halua paljastaa.
–Pyrin tekemään omaa parastani, katsotaan mihin sillä pääsee. Alue- ja SM-kisoihin osallistun. Haluaisin kilpailla kansainvälisesti, mutta se vaatii parempia tuloksia ja enemmän aikaa.
Mäkelä harjoittelee Lappajärven ampujien tiloissa vanhalla lukiolla pari kertaa viikossa, mikäli koulu antaa myöten.
–Tosi paljon menen koulun ehdoilla. Jos on paljon koulutehtäviä tai koeviikko tulossa, niin pitää tarkemmin suunnitella, milloin harjoittelee. Harjoittelen pari tuntia kerralla, en lähde väsyttämään itseäni liikaa. Keho jaksaa hyvin sen verran. Intensiteetti ja keskittyminen laskee, jos liian pitkään harjoittelee. Varsinkin, jos ei tule onnistumisia.
Mäkelän mukaan ampumaharrastus sopii kaikenikäisille, mutta vaatii kehon- ja mielen hallintaa.
–Lajissa vaikeinta on ampuminen. Sulkea kaikki muut asiat mielestä ja keskittyä vain ampumiseen. Sisäiset ja ulkoiset tekijät vaikuttavat, koskaan ei ole täysin samanlainen tilanne. Kaikki ihan pienetkin asiat, kuten esimerkiksi valaistus, vaikuttavat.
Valmistautuminen vie aikaa. Mäkelä pukee ennen harjoituksia ylleen kivääriampumiseen tarkoitetun erikoisvalmisteisen ampuma-asun, johon kuuluvat kengät, housut, takki, hanskat ja lippa. Asun tarkoitus on tukea ampuma-asentoa. Lisäksi varusteisiin kuuluu silmän päälle tuleva lappu, korvatulpat ja lepuutustuki sekä ilmakivääri, joka Veeran tapauksessa painaa 5 200 grammaa.
–Lämmittelen kehoa aluksi tekemällä pitoja aseen kanssa, niin että keho tottuu asentoon. Katson aina oikealla, joten vasen silmä menee peittoon. Alkulaukaukset ovat niin sanottuja kohdistuslaukauksia. Kilpailuissakin on 15 minuuttia aikaa käyttää kohdistamiseen. En osaa sanoa, montako laukausta ammun. Niin kauan, että asento tuntuu hyvältä ja laukaukset ovat mahdollisimman keskellä. Lataamisen ajaksi ase lasketaan lepuutustuelle.
Lukion jälkeen armeijaan
Ampumaharrastuksen lisäksi Mäkelä ohjaa Veikottarien ryhmiä ja soittaa akustista kitaraa.
–On hyvä, että on muutakin kuin ampuminen. Pysyy hyvä tasapaino.
Isosiskoltaan Mäkelä ottaa mallia ja kysyy mieltä askarruttavista asioista.
–Sisko on ampunut kauan, häneltä kysyn, jos tulee jotain mikä ei suoranaisesti liity ampumiseen. Keskittymisen ja mielen kannalta kysyn hänen mielipidettään tasapainottamaan valmentajan näkökulmaa.
Parhaillaan vanhojentansseihin valmistautuvalla Mäkelällä on lukion jälkeen suunnitteilla armeijaan meno.
–En vielä tiedä mihin haluan jatko-opiskelemaan, joten armeija tuntuu hyvältä vaihtoehdolta. Ja luonnolliselta, kun on aseita käsitellyt ja ampunut koko elämän. Haluan haastaa itseäni menemällä armeijaan.
Ampumaharrastuksen Mäkelä näkee tulevaisuudessa vahvasti osana elämäänsä.
–Ampumisessa pyrin kehittymään enemmän. En osaa sanoa kilpailenko kuinka pitkään, mutta jollain tavalla ampumaharrastus tulee olemaan elämässä mukana.
