Aikoinaan lähes jokaisessa ravintolassa seisoi jyhkeä biljardipöytä. Nykyään sellaisia ei ole enää joka kulmassa, mutta Evijärveltä löytyy, kun nuorisotilaan hankitun pöydän ympärille kokoontuu kaksi vuotta sitten alkanut eläkeläisten biljardikerho. Kerho on kasvanut hyvän mielen kohtaamispaikaksi, joka vetää väkeä maanantai- ja torstai-iltaisin.
Ensimmäisillä kerroilla pöydän ympärillä pyöri vain muutama pelaaja, ja parin tunnin varaus riitti mainiosti. Sittemmin tieto levisi, uudet pelaajat liittyivät joukkoon ja pelihalu kasvoi vauhdilla. Nykyään ovet avataan viideltä, mutta sulkemisaika riippuu siitä, miten tiukkoja vääntöjä pöydällä nähdään. Into on ollut niin suurta, että viime syyskauden ainoa väliin jäänyt vuoro oli joulupäivä. Kun joukkueet vaihtuvat ja revanssit odottavat, kelloa ei juuri vilkuilla.
Pelimuotona on 8-pallo, tuttu ja monille rakas. Säännöt on kerrattu ja tunnelma pysyy rennon sallivana. Mustan pallon lipsahtaminen pussiin väärään aikaan aiheuttaa äänekkään pettymyksen – eikä sitä tarvitse piilotella. Hetken harmituksen jälkeen keppi vaihtaa kättä ja pöytä tyhjennetään uutta yritystä varten.
Uudet ja konkarit mahtuvat saman pöydän ääreen
Pelaajien taustat ja taidot vaihtelevat laidasta laitaan.
–13-vuotiaana aloin pelaamaan, kertoo Ilpo Lindblad, joka on kilpaillut snookerissa ja voittanut muun muassa Etelä-Pohjanmaan mestaruuden.
Toisessa laidassa ovat aloittelijat, ja juuri se tekee illoista toimivia.
–Olen vain seuraamassa ja oppimassa. Olen joskus vähän pelannutkin, mutta vielä ei rahkeet riitä, kuvaa peliä katsomaan saapunut Petri Lassila.
Kerho ei sulje ulos ketään, ja mukaan mahtuu uusia tulijoita. Ukrainasta kotoisin olevat Liudmyla ja Viktor Polishchehuk ovat asuneet Suomessa kolme vuotta ja nyt Evijärvellä. He löysivät biljardikerhon pari kuukautta sitten. Kansainvälisyys tuo lisää väriä illan tunnelmaan, mutta yksi asia yhdistää kaikkia osallistujia: pelipöydän ympärille on helppo tulla.
Pelaamista ja rentoa yhdessäoloa
Iltoihin mahtuu muutakin kuin keskittymistä ja kilpailua. Kun odotusvuorot venyvät ja joukkueet vaihtuvat, tarinat ja läppä lentelee. Tunnelma pysyy hyvin yllä kevyen huumorin siivittämänä. Pelaamaan ei tarvitse jonottaa hiljaa – voi jutella, kannustaa ja kommentoida, osa siirtyy välillä kahvikupille ja sitten takaisin pöydän ääreen.
Peliporukan koko on kasvanut niin suureksi, että joukkuepeli on usein luontevin tapa pelata – yksi pöytä ei yksinkertaisesti riitä kaikille samanaikaisesti. Samalla seuraaminen on lähes yhtä tärkeää kuin itse lyöminen: katsomossa jännitetään, tuskaillaan epäonnistumisen kohdalla ja iloitaan onnistumisista.
Jukka Lehto summaa monen ajatuksen, että biljardikerhon viehätys on ennen kaikkea porukassa pelaaminen. Evijärven biljardi-illat todistavat, että yhdestä pöydästä ja joukosta innokkaita pelaajia voi syntyä yllättävän paljon iloa – jännitystä, yhdessäoloa ja juuri sen verran kilpailua, että seuraava käynti merkataan kalenteriin hyvissä ajoin.
Leevi Norrena
