Kun tänä päivänä katselee Mantelan Liikenteen autokaaderia, ei ehkä tule ajatelleeksi kuinka vaatimattomista lähtökohdista tuo firma on vuosien kuluessa rakennettu.
Yrityksen perustaja Vilho Mantela jäi täysin orvoksi yksitoistavuotiaana isänsä kuoltua. Äiti oli kuollut jo pari vuotta aikaisemmin. Siitä oli lähdettävä rakentamaan omaa elämää. Autoilun makuun hän pääsi 1950-luvun alkuvuosina kotikylässään kuorma-auto hommissa ja sittemmin Olavi Kokon kiitolinjojen parissa. Tästä Vilho sai kipinän hakea taksilupaa, ja sellainen hänelle myönnettiin kesällä 1955.
Ensimmäinen auto oli pankkilainalla hankittu Popeda. Tuolla Popedalla liikennöinti päättyi kuitenkin melko pian. Vilho vuokraili viikonloppuisin autoa Purmojärven nuorille miehille tanssi- ynnä muille reissuille ja niinpä eräs näistä reissuista päättyi metsähallituksen puolelle ja Popedasta tuli entinen taksiauto. Onneksi matkassa olleet pojat säilyivät pienin kolhuin. Vaikka ensimmäisen auton velkoja ei vielä ollut ehditty loppuun maksaa, oli Vilhon taas turvauduttava pankkiin uuden työkalun saamiseksi. Jälkeenpäin Vilho itse totesi, että se pöykäri antoi minulle vielä rahaa ja niin hankittiin seuraava auto. Näin pienestä alkoi sittemmin merkittäväksi perheyritykseksi kasvaneen Mantelan Liikenteen tarina.
Ensimmäisen linja-autonsa Vilho osti Vuonna 1959 Lapuan linjat -nimiseltä liikennöitsijältä. Auto oli pitkänokka-Sisu, jollaiset jo tuolloin alkoivat jäädä pois liikenteestä, mutta uudempaan ja kalliimpaan ei tuolloin ollut resursseja. Sillä autolla aloitettiin niin sanottu Purmojärven linja, jota on siitä lähtien ajettu lähes 66 vuoden ajan.
Vilho solmi avioliiton Ainonsa kanssa vuonna 1958 ja alusta lähtien myös Aino oli mukana liikennöinnissä niin taksin ratin takana kuin autojen sisustuksen tekstiilien ompelemisessa. Perhe asusti aluksi Purmojärven Niemen entisellä koululla ja perheeseen syntyi kaksi lasta. Arto vuonna 1959 ja muutaman vuoden kuluttua tytär Mirja-Liisa. Arto oli heti nöösi-ikäisestä lähtien mukana autoilussa. Hän oli mukana niin linja-auto- kuin taksikeikoillakin aina kun se vaan oli mahdollista ja ratin taaksekin hän haahuili heti kun nenä ylti sen yläpuolelle.
Niemeltä perhe siirtyi Korvelle, johon rakennettiin uusi koti ja varikkotilat linja-autoille ja takseille.
Ajoja riitti ja kalustoa hankittiin vähitellen lisää sen mukaan, kun resurssit sallivat. Arto oli jo kasvanut sen verran isoksi pojaksi, että osallistui kaluston huoltotöihin. Palkkaakin tuli. Auton pesu, samoin siivous tiesi 5 markan tienestiä.
Naisväki hoiti taksiliikenteen, miesväki bussiliikenteen
1980-luvulle tultaessa linja-autokortin saatuaan rupesi Arto täysipäiväisesti mukaan linja-autohommiin. Hän oli löytänyt myös itselleen vaimon Leenan, joka hänkin hankki ammattiliikennöintiin tarvittavat luvat. Autokanta oli tuolloin kasvanut kahteen linja-autoon ja kahteen taksiin. Niinpä naisväki hoiteli taksiliikenteen ja miesväki bussiliikenteen. Oli koululaisajoja ja tilausliikennettä ympäri Suomen ja myös ulkomaillekin.
Tuli sitten aika, jolloin Vilho sanoi Artolle: Tässä tämä firma on. Tee sillä mitä lystäät, minä kyllä olen avussa ajohommissa niin kauan kuin kykenen, jos päätät autojen kanssa jatkaa. Arto kaivoi taskustansa 5 markan setelin ja totesi, että vanhana työntekijänä saat toki jatkaa ja palkkaedutkin ovat entiset.
Arto alkoi rohkeasti laajentaa firmaa. Hankittiin uutta kalustoa, josta osa kalustettiin ja viimeisteltiin omana työnä. Aino vastasi tekstiilipuolesta ja Arto muusta rakentelusta ja maalauksista ynnä muista. Vilho oli, lupauksensa mukaisesti, työssä mukana niin kauan kuin se inhimillisesti oli mahdollista. Linja-autokotista oli luovuttava 70-vuotiaana, mutta ei se ajoja lopettanut, Vilho siirtyi vain pienempiin autoihin ja palveluliikenteen pariin. Se oli hänelle erittäin tärkeää, erityisesti sen jälkeen, kun Aino yllättäen menehtyi hänelle tehdyn hoitotoimenpiteen jälkikomplikaatioon. Työ piti Vilhon kiinni elämässä ja hän koki vielä olevansa tarpeellinen.
Varikko laajeni Kauhavalle
Yritys jatkoi laajenemistaan. Vuonna 1999 Arto hankki omistukseensa haapajärveläisen saman alan yrityksen ja otti hoitaakseen Haapajärven kaupungin koululaisliikenteen ja sen ohella sikäläisen tilausliikenteen. Kauhavan, Härmäin ja Kortesjärven kuntaliitos vuonna 2009 avasi uusia markkinoita ja sen myötä firmalle hankittiin varikkotilat Kauhavalta sen alueen tarpeita varten.
Tänä päivänä yritys liikennöi kahdella toiminimellä, Mantelan Liikenne Oy ja Mantelan Linjavaunu Oy, toimialueena Kortesjärvellä, Evijärvi, Lappajärvi Kauhava, Lapua ja Haapajärvi. Yrityksillä on ajanmukaiset varikkotilat Kauhavalla Kortesjärvellä Evijärvellä ja Haapajärvellä. Toiminnan runkona ovat koululaiskuljetukset, joiden lisänä on reittiliikenne, tilausajot, palveluliikenne ja ateriakuljetukset. Liikenteessä olevia autoja on tällä hetkellä reilut 50 ja työntekijöitä noin 30 henkilöä. Koko yrityksen toimiaikana on käytössä ollut noin 260 erilaista ajoneuvoa.
Vuonna 2002 Mantelan Liikenne Oy:lle myönnettiin Kortesjärven kunnan elinkeinomitali ja vuonna 2013 Kortesjärven yrittäjät myönsi firmalle vuoden yrittäjäpalkinnon.
Näin on kuluneen 70 vuoden aikana pienestä taksiyrityksestä kasvanut alueellisesti merkittävä toimija ja työllistäjä. Tämä on vaatinut paljon määrätietoista työtä ja sisukasta yrittämistä, mutta kokonaisuus on ollut koko ajan nousujohteista. Toivokaamme, että se saa sellaisena jatkua edelleen ainakin seuraavat 70 vuotta.
Mauri Jokela
