Kun syksy saapuu Järviseudulle, se tuo mukanaan paljon muutakin kuin ruskan ja viilenevät aamut. Silloin ennen syksy merkitsi ihmisille aikaa, jolloin harrastettiin yhdessä – luonnon ehdoilla ja vuodenkierron rytmissä.
Metsästys on edelleen yksi syksyn tärkeä tapahtuma. Hirvijahdit kokoavat kylän miehet metsän siimekseen yhteisen asian pariin, saalistakin saadaan, vaan tärkeintä on yhdessäolo ja hyvät muistot. Järvellä kalastajat vetävät verkkoja hiljenevistä järvistä, ja savustuspönttöjen tuoksu saattaa leijua pihoilla. Saalis, tuli se sitten metsästä tai järvestä ei ollut vain ruokaa, vaan monien tarinoiden lähde, joita kerrataan vielä vuosia eteenpäin.
Tavan tallaajalle marjastus ja sienestys kuuluvat oleellisesti syksyyn. Perheet suuntaavat metsään, ja lapset oppivat tunnistamaan puolukat, karpalot ja suppilovahverot jo varhain. Metsäretket ovat samalla oppitunteja luonnosta, sen kauneudesta, kärsivällisyydestä ja yhdessäolosta.
Kun sitten, talven jo kolkutellessa porstuassa, illat pimenivät, siirryttiin sisätiloihin. Käsityöt, korjaustyöt ja ennen nuo tupaillat kokosivat väkeä yhteen sekä rytmittivät arkisia rutiineja. Naapurit saattoivat istua saman pöydän ääreen, jossa kudottiin sukkia, vaihdettiin kuulumisia ja suunniteltiin tulevaa. Tuolloin harrastaminen ei ollut yksilösuoritus, se oli yhteinen hetki, jossa jokainen sai olla mukana.
Syksy saattoi huipentua juhliin ja erilaisiin talkoisiin. Kekri ja sadonkorjuujuhlat toivat iloa ja juhlan tuntua arkisen aherruksen keskelle. Nuo harrastukset kietoutuivat osaksi elämän rytmiä – ne eivät olleet erillisiä aktiviteetteja, vaan tapa elää ja olla yhdessä. Vaan nykymenoa seuraillessa voi vain todeta, ettei aika entinen koskaan taida palata. Vaan poikkeuksia ja valopilkahduksiakin on onneksi nähtävissä.
Nykyään harrastukset tuntuvat olevan kovin digitaalisia, yksilöllisiä ja aikataulutettuja. Mutta syksy saapuu Järviseudulle joka vuosi ja muistuttaa meitä siitä, että harrastaminen voi olla myös hiljaista, luonnonläheistä ja yhteisöllistä. Ehkä juuri siinä piilee sen kauneus, kun oivaltaa että vähemmän on enemmän syksylläkin.
Hannu Takala
