Alajärven seurakunnassa on tehty aktiivista, säännöllistä nuorisotyötä puolen vuosisadan ajan. Asiaa juhlistetaan 18. lokakuuta Alvariini Areenalla pidettävässä juhlagaalassa, johon kutsutaan kaikkia nuorisotyössä mukana, joko työ- tai seurakuntanuoren roolissa, olleita. Juhlassa esiintyvät Jukka ja Tove Leppilampi ja sen juontavat entiset nuorisotyöntekijät Ville Joensuu sekä Ulla Anttila. Juhlassa julkistetaan myös Kimmo Niskalan kokoama Pikkupappilan vintin ikkunasta – Välähdyksiä ja muistikuvia Alajärven seurakunnan nuorisotyöstä -teos.
Viikkoa myöhemmin perjantaina 24. lokakuuta juhlitaan toisesta näkökulmasta. Seurakunnan nuoret järjestävät Kotiinpalaajat -konsertin, jossa esiintyy myös nuorten oma house band, ja johon kutsutaan kaikkia yhteisesti, erityisesti Alajärven seurakunnan eri alueiden nuoria.
–Nuorisotyötä on tehty Alajärvellä jo 1960-luvulla kesäisin, vapaaehtoistoimintana, osa-aikaisesti ja muun työn ohella, mutta virallisesti sen voidaan katsoa alkaneen 1975. Teuvo Veikkola laittoi tuolloin tuulemaan, ja avoimeksi tuli kaksi nuorisotyön virkaa, Niskala kertoo.
Aluksi virkoihin valittiin Hildenin pariskunta, joka kuitenkin siirtyi pian Lapualle, ja avautuneisiin virkoihin valittiin Kimmo ja Ulla Niskala. Pian valmistuivat nuorisotyön keskukseksi Pikkupappila sekä leirikeskus Suviranta.
–Oli innostavaa aloittaa tyhjästä ja uudet tilat antoivat hienot mahdollisuudet työn kehittämiselle. Asuimme yhdeksän vuotta Pikkupappilassa. Työ oli enemmänkin elämäntapa. Töissä oltiin silloin, kun nuorilla oli vapaa-aikaa. Ulla siirtyi yhdeksän vuoden jälkeen lapsityön pariin, itse viihdyin 28 vuotta. Lopun työurani tein diakonina Lapualla, kertaa Niskala.
Alkuvuosien työtä leimasi lasten ja nuorten suuri määrä. Varhaisnuorten kerhoja pidettiin jopa 20 kylällä, kerholaisia ja rippikoululaisia oli satoja.
–Rikkaus on ollut sitoutuneet nuoret, haaste puolestaan se, että useimmat ovat mukana sen kolme, neljä vuotta ennen kuin lähtevät muualle opiskelemaan. On ilahduttavaa nähdä täällä paluumuuttajina ”omia” nuoria, jotka ovat löytäneet paikkansa myös seurakunnan kuvioista.
Niskalan entinen kollega, toisessa seurakunnan nuorisotyön viroista toimiva Kristiina Edobor näkee nuorisotyön merkityksellisenä sekä seurakunnalle että nuorille.
–Seurakunnan tehtävä on tarjota nuorille hengellinen koti, paikka, missä on turvallista olla ja hyväksytään omana itsenään. Parasta on, kun ideoidaan ja toteutetaan yhdessä nuorten kanssa.
Niskala näkee tärkeänä, että Alajärvellä seurakunnan nuorisotyössä oleellinen on edelleen esillä.
–Kuten Outi Saari omaa sukua Rajala, kirjassani kuvailee, nuorisotyö oli ”rukiista Raamattuopetusta, ei vain biljardin ja pingiksen pelaamista tai jukeboksin kuuntelua”. Tilaisuuksissa on aina opetusosuus ja iltahartaus. Se on ollut vahvuus, monessa paikassa on siitä livetty vain ”olotilaan”.
Edobor ja Niskala ovat samaa mieltä siitä, että nuorisotyön pitää nostaa pöydälle ja antaa sille arvo, mikä sillä on monien ihmisten elämässä ollut ja on edelleen.
Ensi kesän leirit järjestetään Iisakissa
Leirityötä seurakunnassa on haastanut viime aikoina Suvirannan kohtalo. Leirikeskus on rapistunut, eikä sitä enää kannata korjata.
–Ensi kesän leirit järjestetään leirikeskus Iisakissa Iiruulla, kertoo Edobor.
–Itse toivon, että uusi leirikeskus rakennettaisiin samaan paikkaan kuin nykyinen. Paikasta saisi hienon, ja muutakin käyttöä olisi varmasti uusilla tiloilla, Niskala jatkaa.
Pikkupappilan ikkunasta
Monien vuosien ajan Kimmo Niskalan työpöytä oli pikkupappilan yläkerran ikkunan ääressä, mistä näki koululle päin. Sieltä tulivat nuoret pikkupappilaan levähtämään päivän jälkeen tai kerhoihin touhuamaan. Tästä tuli nimi muistelmateokselle, siinä on viittaus myös Toivo Kivipellon teokseen Pappilan ikkunasta.
Toiminta on ollut runsasta ja laajaa. Perinteisten nuorteniltojen ja kerhojen lisäksi on muun muassa käyty ulkomailla eri yhteyksissä, osallistuttu lähialueen ja Suomen laajuisiin tapahtumiin, musisoitu monilla eri kokoonpanoilla, toteutettu Tervetuloa Tuomas-produktio ja pidetty partiota.
–Ne tuhannet nuoret, jotka ovat pikkupappilassa vuosikymmenten aikana käyneet ja viettäneet aikaa, varmasti löytävät sivuilta muistoja ja samaistumispintaa. Kun olen jälkikäteen tavannut näitä ihmisiä eri tilanteissa, on palaute ollut kiittävää ja muistot hyviä.
Kirjassa on 76 kuvaa, 14 lehtileikettä ja useita aikalaiskertomuksia sekä faktaosioita. Niskalan kerronta on elävää ja tarinat hersyviä alkaen pariskunnan Kaupinnimessä kohdanneesta haulisateesta Pikkupappilan astianpesukoneen asennukseen.
Teosta voi ostaa kirjoittajalta ja mahdollisesti sitä on tulossa myyntiin muuallekin.
”Pidimme Suvirannassa varhaisnuorten talvileiriä. Saunan jälkeen pari poikaa oli jäänyt saunalle ja keksivät hakea lunta kiukaan päälle. Siinä se suli ja kiuas poksahteli hiljalleen. Yhtäkkiä pojat juoksivat puolipukeissa yläkertaan huutaen: Kiuas räjähti! Kyseinen tapaus sattui samana päivänä, jolloin kävi Väinön värinänä tunnettu maanjäristys.
