JAMI:n Kurejoen yksikkö vietti lauantaina 100-vuotisjuhliaan Sadonkorjuumarkkinoiden merkeissä. Tapahtuma keräsi ennätysyleisön. Juhlaohjelma, kakkukahvit ja makkara, hieno sää sekä paikalliset tuotteet vetivät väkeä paikalle.
Ähtäriläinen kansanedustaja Mikko Savola (kesk.) painotti Kurejoen luonnonvara-alan yksikön 100-vuotisjuhlassa, että maatalouden ennustettavuus ja kattava koulutusverkko ovat koko Suomen elinvoiman ja turvallisuuden perusta.
Savolan mukaan EU:n maatalouspolitiikan tulee olla pitkäjänteistä ja ennustettavaa, sillä vakaa toimintaympäristö on suomalaisen ruuantuotannon edellytys.
–Tulevalla ohjelmakaudella ruuantuotanto on nostettava aidosti keskiöön. Kotimainen ja hajautettu tuotantoa on huoltovarmuuden ydin, Savola korosti.
Koulutuksesta Savola totesi, että toisen asteen kouluverkon säilyminen edellyttää riittävää opiskelijamäärää joka yksikössä.
–Kokemus on osoittanut, että leikkaukset osuvat usein reuna-alueiden kouluihin. Se uhkaa koulutuksellista tasa-arvoa, hän sanoi.
Savola arvosteli hallituksen päätöstä määrätä lukukausimaksut EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. Hänen mukaansa ratkaisu on lyhytnäköinen tilanteessa, jossa Etelä-Pohjanmaa menettää tuhat asukasta vuosittain.
–Luonnonvara-alan yrityksemme tarvitsevat uutta työvoimaa. Heidän viestinsä on, että riittävän työvoiman turvaamiseksi myös työperäinen maahanmuutto on välttämätöntä, Savola totesi.
Muita juhlapuhujia 100-vuotisjuhlassa
Koulun merkitys on ollut suuri ja kauaskantoinen
Voi vain aavistella kuinka suuri ja kauaskantoinen tämän koulun merkitys on lopulta ollut Kurejoella, Alajärven kunnassa ja koko vaikutusalueellaan. Eikä ainoastaan maanviljelyksen näkökulmasta, totesi koulun historiikin koonnut entinen vararehtori ja pitkäaikainen puutarha-alan opettaja Marjatta Juuti.
Järviseutu oli saada maamieskoulun jo 1856, kun Venäjän Keisari ja Suomen Suuriruhtinas Aleksanteri II antoi kruunajaispäivänään keisarillisen käskykirjeen perustaa Suomeen seitsemän käytännöllistä, suomenkielistä maamieskoulua, joista yhden Vaasan lääniin. Senaatin talousosasto määräsi koulun perustettavaksi Lappajärven rovastikunnan itäpuolelle, heikosti kehittyneelle maanviljelysalueelle. Sieltä ei kuitenkaan löytynyt tarpeeseen sopivaa sotilasvirkataloa. Itsenäistymisen jälkeen Järviseudulla ja lähiympäristössä ei edelleenkään ollut alan oppilaitosta, vaikka muualla niitä jo oli. Alajärven puuhamies, poliisi ja maanviljelijä Matti Luoma-aho ehdotti Etelä-Pohjanmaan maanviljelysseuran vuoden 1922 syyskokouksessa Järviseudun maamieskoulun perustamista ja seuran johtokunta alkoi ajaa asiaa. Kauhava, Lappajärvi ja Alajärvi halusivat maamieskoulun sijaintikunnaksi. Tarkastelun pohjaksi otettiin kuntien halukkuus avustaa koulun perustamista ja toimintaa muun muassa lahjoittamalla maa-alue ja valmiit rakennukset sekä mahdolliset kannatussitoumukset. Alajärven kunnanvaltuusto päätti, että jos koulu tulisi Alajärvelle, kunta sitoutuisi suorittamaan perustamis- ja ylläpitämiskustannuksia 10 vuoden aikana yhteensä 200 000 markkaa. Tämä osoittautui edullisimmaksi tarjoukseksi, tarvittavat päätöksen saatiin aikaan, ja virallisesti Maatalousministeriö perusti koulun maaliskuun 3. päivänä 1925.
Koulua ylläpitämään perustettiin Etelä-Pohjanmaan Järvialueen maamieskoulun kannatusyhdistys. Perustajakuntien Soini, Lehtimäki, Alajärvi ja Lappajärvi, lisäksi vuoden 1926 lopussa jäsenkuntia olivat myös Evijärvi, Kuortane ja Lapua. Kruununvouti Laguksen 1800-luvulla rakentama asuinrakennus remontoitiin kesän 1925 aikana oppilaiden ja johtajan asunnoiksi ja koulun käyttöön sopivaksi. Kun syyslukukausi 1926 alkoi, oli koululla uusipäärakennus ja majoitustilat 30 oppilaalle.
Johtajaksi valittiin Kokemäen maamieskoulun johtaja agronomi Aukusti Saurio ja opettajaksi agronomi Voitto Franssila Pienviljelijäin keskusliiton konsulentin työstä. Ensimmäisellä kurssilla opiskeli lopulta 25 oppilasta. Opiskelijoiden saaminen oli hankalaa, mutta elintärkeää jatkon kannalta. Kurssin päätyttyä maamieskoulusta astui ulos kokoustekniikan koukerot omaavia, ilmaisutaitoisia ja laaja-alaisesti asioita tarkastelevia, elämässään eteenpäin pyrkiviä nuoria.
Agronomi Matti Rajavaara aloitti johtajana Saurion jälkeen ja tällöin koulun toiminta laajeni Hautasenkydön tilalle. Johtaja Rajavaaran mielestä Järviseudun kasvuolosuhteet poikkesivat maakuntien olosuhteista niin paljon, että heidän koetuloksensa eivät sopineet Järviseudun viljelyolosuhteisiin. Hänen ajatuksenaan oli saada Alajärvelle oma tutkimusasema. Yritys ei saanut vastakaikua. Niinpä Rajavaara teki itse koulun havaintotilalla/maatilalla lannoitus- sekä uusien kasvilajien ja viljalajikkeiden kokeita. Taloudellisesti kannattamatonta toimintaansa hän puolusti hallintovaliokunnalle: ”Uusien viljelykasvien laatujen ja viljelymenetelmien koetteleminen, esitteleminen ja seutukunnalle esittäminen on välttämätöntä”.
Myös Franssila piti tärkeänä koetoimintaa. Franssilan tilan laajat perunanviljelykokeet tunnettiin laajalti Järviseudulla.
Vaikeita vuosia
Taustayhteisössä oli innostuksen puutetta. Vain Alajärvi, Lappajärvi, Lapua ja Lehtimäki jatkoivat tukemista. Taivutteluista huolimatta yksityisetkään kannattajajäsenet eivät lisääntyneet. Suurin osa jäsenistä oli Kurejoelta. Maamieskoulun tarpeellisuutta jopa kyseenalaistettiin, eikä uusia oppeja niin vain hyväksytty. Elintarvikeomavaraisuus Suomessa oli saavutettu, joka ei enää ollut painostamassa parempaan tulokseen. Maanviljelijöiden taloudellinen tilanne oli heikko. Näinä pulavuosina tilojen pakkohuutokaupat eivät olleet harvinaisia.
Koululla oli vaikeutta maksaa valtion lainojen korot ja lyhennykset. Kannatusyhdistyksen ainoa mahdollisuus oli tarjota koulua varoineen ja velkoineen 12.4.1941 valtiolle. Anomuksen laati johtokunnan puheenjohtaja Matti Luoma-aho yhdessä johtaja Rajavaaran kanssa. Luoma-aho oli vuosina 1939-1943 eduskunnassa, mutta ei voinut edesauttaa asiaa. Valtio hylkäsi tarjouksen, mutta ryhtyi tukemaan entistä enemmän lainoin ja avustuksin. Niiden turvin koulu kitkutteli sota-ajat.
Talvisodan aikana 1939 useat oppilaat joutuivat lähtemään sotaan. Vain muutama jäi koululle. Vuonna 1940 kurssi peruttiin oppilaspulan takia ja opettajat siirtyivät Kansanhuollon tehtäviin. 1941 jatkosota kutsui ja monen oli lähdettävä. Vain nuorimmat jäivät kouluun. 1942 kurssi peruttiin vähäisen oppilasmäärän takia. Niille, jotka jäivät vastaamaan tuotannosta, järjestettiin lyhyitä maatalouskursseja. Koululla majoitettiin evakkoja.
Agronomi Harri Lantto tuli Evijärveltä, keskikoulun maatalousopettajan virasta johtajaksi 1959.
Heinäkuussa 1961 salama poltti koulurakennuksen. Vakuutus 12 miljoonaa markkaa vastasi jokseenkin vahinkoa, mutta valtio peri siihen antamansa lainan ja avustuksen takaisin. Uusi eli nykyinen päärakennus valmistui kesällä 1962. Pari vuosikymmentä sitten koulun tulevaisuus oli ollut kyseenalainen, mutta koulu oli näyttänyt tarpeellisuutensa. Tuohon mennessä koulusta oli valmistunut jo puolentoistatuhatta opiskelijaa ja runsas määrä saanut opetusta lyhytkursseilla.
1962 Järvialueen maamieskoulu muuttui oppilaitokseksi. Maataloushallitukselta saatiin lupa aloittaa kaksivuotinen (koneenkorjaaja), maatalous – teknillinen linja ja 10 uutta oppilaspaikkaa. Kannatusyhdistys anoi vuonna 1964 Maatilahallitukselta saada loppuvan Lappajärven miesteollisuuskoulun vakanssi ja kalusto Etelä-Pohjanmaan Järvialueen maatalousoppilaitokselle. Eduskunnan käsittelyn jälkeen Maatilahallitus suostui anomukseen vuonna 1966. Kaksivuotinen puutyövaltainen maatalousteknillinen linja alkoi vuonna 1967. Linja loppui hakijoiden puutteeseen vuonna 1972.
Uuden lain mukaan maatalousopetuksen edellytyksenä oli riittävän suuri maatila, tarpeelliset rakennukset ja kalusto, pätevä opetus- ja muu henkilökunta, sekä toimintaa ja aikaa vastaava opetusohjelma. Tämä merkitsi henkilökunnan, rakennusten, jälkeen jääneen koneistuksen ja viljelysmaiden lisätarvetta.
Kannatusyhdistys ymmärsi, että koulun jatkuvuuden takia se oli saatava valtion omistukseen. Tukeakseen hanketta Alajärven kunta valitsi toimikunnan yhdessä kannatusyhdistyksen kanssa hoitamaan asiaa.
Agronomi Aulis Ojanen siirtyi 1965 lakkautetun Pyhärannan Kotipuutarhakoulun johtajan tehtävästä Alajärvelle maatalous- ja puutarhaoppilaitoksen johtajaksi. Rakentaminen jatkui vilkkaana. Opiskelijoita oli runsaasti, niin että lisämajoitustiloja piti etsiä pitkin Kurejokea. Vuonna 1977 työllisyysvaroin järjestettävän väliaikaiskoulutuksen tarpeisiin saatiin kolme soluasuntoa ja opetusirtaimistoa. Oppilaiden majoitus- ja opetustilojen puute vaivasi taas 1980-luvun alussa. Ongelma poistui oppilasrivitalojen valmistuttua, jolloin majoituspaikkoja oli 150. Samaan aikaan rakennettiin liikuntahalli, sekä pienkoneopetuksen opetus- ja huoltotilat, jotka siirtyivät sitten puualan peruslinjan myötä puuopetuksen tarpeisiin. ATK-opetus sai päärakennuksen yläkertaan asianmukaiset tilat.
Maatalousministeri Kaasalainenkin piipahti koululla, ensimmäisessä evakkokodissaan ja sai nähdä, miltä Keltikankaan mäki nyt näytti. Hänen ratkaisevan myönteinen asennoitumisensa vaikutti lopullisesti oppilaitoksen siirtymiseen valtiolle.
Kannatusyhdistys sai ostaa maata muun muassa Lillstrangin tilalta, mutta merkittävin osto oli kunnan omistuksessa olevat Vanhainkodin palstat, joista osa oli jo oppilaitokselta vuokralla. Kannatusyhdistys oli onnistunut kasvattaa maatalousoppilaitoksen pinta-alan valtion vaatimusten mukaiseksi. Kokonaispinta-ala oli nyt 300 ha, josta viljeltyä 52 ha. 24.6.1971 valtio osti koulun kokonaisuudessaan velkoja vastaavaan 183 000 markan hintaan.
Niin oli oppilaitos siirtynyt osaksi valtion opetustoimintaa ja kannatusyhdistyksen sitkeä, periksiantamaton ja kauaskatseinen työ Alajärven, Järviseudun ja Etelä-Pohjanmaan hyväksi oli tullut tiensä päähän.
Uusia tuulia
Rehtori Tuomo Pouttu tuli rehtoriksi Kiipulan puutarhaoppilaitoksesta. Poutun aikana peltoa ostettiin 5 ha ja Kurejoen osuusmeijeriltä 60 ha metsää. Tilan peltoala oli 71 ha. Lisäksi oli vuokramaita, joten viljeltyala oli 97,7 ha. Oppilaitoksen rakennukset olivat levinneet siinä määrin tien molemmille puolille, että turvallisuussyistä täytyi tehdä epäesteettinen alikulku keskelle pihaa. Ojasen aikana rakenteilla tai suunnitteluvaiheessa olleet rakennukset valmistuivat. Haettiin uusia tuulia. Jopa strutsinkasvatusta yritettiin.
Syksyllä 1975 valmistui uusi, huippumoderni tuotantorakennus käsittäen ja nautakarjatilan, sikalan, kanalan, viljavaraston, kuivaamon ja rehusuojan. Uutuus mahdollisti asianmukaisen käytännön opetuksen, lyhytkurssien pidon sekä vierailijoiden vastaanoton.
Ensimmäiset kansainväliset opiskelijat tulivat 1988 Virosta.
Marjatta Juuti oli itse kehittämässä ympäristötaiteen opintoja edelläkävijänä. Ensimmäinen ympäristötaiteen jatkolinja, 600 tuntia ja ainoa Suomessa, alkoi heti pääsiäisen jälkeen 1992, toinen huhtikuussa 1993 ja kolmas syksyllä 1994. Jatkolinjan tarkoituksena oli perehdyttää eri aloilla toimivia ammatti-ihmisiä ympäristön kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen ja taiteelliseen ilmaisuun. Opiskelijoita oli ympäri Suomen: diplomi-insinööri, rakennusmestari, kuvataiteilija, hortonomi, rakennusarkkitehti, artesaani, taidekriitikko…
Juuti kehui puheessaan henkilökunnan yhteen hiileen puhaltamista, ennakkoluulottomuutta ja intohimoa opetuksen kehittämiseen sekä opiskelijoiden eteen toimimiseen. Koulu oli ja on yhteisö.
1926-1963 oppilaitos toimi nimellä Etelä-Pohjanmaan Järvialueen maamieskoulu.1963-1980 Etelä-Pohjanmaan Järvialueen maatalousoppilaitos, 1980-1987 Alajärven maatalousoppilaitos, 1978-1988 Alajärven maatalous- ja puutarhaoppilaitos ja valtion luovuttua toisen asteen oppilaitoksista ja toiminnan siirryttyä kaupungille, 1988-2001 Alajärven ammatti-instituutti. Sen jälkeen perustettiin Järviseudun ammatti-instituutti, jonka osana 100-vuotias oppilaitos yhä toimii.
Mukavia markkinatunnelmia
Alajärveläinen Yrjö Männistö kehui tapahtuman tunnelmaa ja keliä mitä mainioimmaksi. Hän aikoi ostaa markkinoilta paikallisia tuotteita.
