UKRAINALAISESSA perinteessä vastasyntyneen ensimmäisellä kylvyllä oli suuri merkitys lapsen terveyden, kauneuden ja hyvinvoinnin takaajana. Ensimmäistä kylpyä pidettiin kristillisen kastamisen vastineena, jossa vauvan ”epäpuhtauden” poistaminen symboloi ihmisen ”luomista”. Veden lämmittämiseen käytettävän astian valinnalla oli myös merkitystä: pojan kylpyyn käytettiin tavallista astiaa, mutta tytölle valittiin korkea kattila, jotta hänestä kasvaisi solakka.
Perhe osallistui vauvan ensimmäiseen kylpyyn. Vauva piti kylvettää auringonlaskun jälkeen. Isä kantoi saavit, asetti ne penkille uunin viereen ja kaatoi vettä. Äiti valmisteli lääkekasveja: timjamia, minttua, pujoa ja nokkosta. Näitä ihania kasveja keitettiin kiehuvassa vedessä, jäähdytettiin ja lisättiin keite vauvan kylpyyn. Muistan, että lapsuudessani maalla isoäidin luona kylpyyn isoäiti aina lisäsi lääkekasvien keitettä. Isoäiti huuhteli aina hiuksensa nokkoskeitteellä. Hänen hiuksensa olivat aina paksut ja kiiltävät.
Hihat käärittynä ylös isä kokeili kyynärpäällä veden lämpötilaa, ettei se olisi liian kuumaa. Ensimmäiseen kylpyyn lisättiin aina yrttikeite. Joissakin alueilla, jotta lapsi kasvaisi kauniiksi, lisättiin hieman maitoa. Isä laittoi ensimmäiseen kylpyyn rahaa, jotta lapsesta tulisi tulevaisuudessa rikas ja antelias.
Ensimmäisen kylvyn vauva otti isänsä kanssa. Äiti ojensi ohuesti kapaloidun vauvan isälle ja isä laski vauvan hiljalleen veteen pitäen päätä tuettuna. Hän kaatoi vettä varovasti vauvan päälle ja lausui: ”Jotta kylpisi – onni olisi; jotta kasvaisi – ei sairastuisi.” Vauva nostettiin kylvystä ja käärittiin kapaloihin.
Veden lämpötilaan suhtauduttiin tarkasti: veden ei saanut olla liian kuumaa, ettei vauva saisi ”tulehduksellista luonteenpiirrettä”. Veteen lisättiin yrttikeiton lisäksi erilaisten puiden ja kasvien lehtiä, jotka symboloivat lapsen piirteitä – tammilehdet pojalle, että hänestä tulisi vahva, viburnum tytölle, että hänestä tulisi kaunis. Veteen lisättiin myös hunajaa, jotta vauva saisi rakkautta, varallisuutta ja hyvinvointia.
Ensimmäisestä kylvystä otettu vesi piti kaataa seuraavana aamuna auringonnousun aikaan puun tai pensaikon juurelle paikkaan, jossa kukaan ei kulje. Vesi kaadettiin usein tiettyjen puiden juurelle (pähkinä pojalle, omenapuu tytölle), jotka symboloivat terveyttä, kauneutta tai voimaa.
Ensimmäinen kylpyseremonia oli täynnä rituaaleja, jotka olivat tarkoitettu turvaamaan lapselle terve ja onnellinen tulevaisuus. Nämä perinteet ovat nykyään muuttuneet, mutta monissa perheissä on edelleen säilytetty sääntö kylvettää vauva lääkekasvien keitoksella.
Svitlana Zubenko
