ALAJÄRVELÄINEN Elina Matila kirjoitti runoja osana diakoniaopintojaan, kun hengellisyyttä, kutsumusta ja kirkon työtä tuli käsitellä taiteen keinoin. Jo aiemmissa tehtävissä pohdinnat olivat lähestyneet runon muotoa, joten kun valinta oli tehty, runoja alkoi syntyä.
–Tuntui, että ne olivat olleet aivan siinä pinnan alla, tarvitsi vain pysähtyä ja alkaa tallentaa niitä. Sain kokoamastani digiteoksesta kiittävää palautetta ja kehotuksen julkaista ne jossain. Tuli myös muualta inspiraatiota, että tosiaan, runokirjan voisi tehdä ja apurahaakin voi hakea. Viime keväänä laitoin Alajärven kaupungille kulttuuriapurahahakemuksen ja myönnetty raha toimi osaltaan sysäyksenä ja motivaationa sille, että kirjani Polkuja ja juuria – Runoja matka varrelta valmistui syksyllä.
Kirjassa esille nousevat sen nimen mukaisesti juuret, joita on muun muassa menetetyssä Karjalassa, polkuja on tallennettu ihmissuhteiden ja nykyiseen diakonian työhön johtaneiden matkojen varrelta. Esimerkiksi Ukrainan sodan syttyminen vei ajatuksen isoäidin evakkomatkaan.
Runon taustalla on aina tunne
Kirjoittaminen ja runous ovat olleet Matilalle aina osa elämää. Isoäiti oli monitaiteellinen persoona, kotona oli paljon kirjoja, runoja luettiin ja niitä arvostettiin. Matila kirjoitti itsekin runoja teini-ikäisestä saakka, ja parikymmentä vuotta sitten Rakkausrunot-sivustolle nettiin julkaistuja tekstejä on säilynyt; muutama niistä päätyi mukaan teokseen. Pääpaino on kuitenkin neljän viime vuoden aikana syntyneissä runoissa. Esimerkiksi runossa Pinnan alla hän kuvaa kokemaansa johdatusta: ei minulle riitä/että vähän sormenpäitä/kastelen. Kerta toisensa jälkeen/hyppy syvään kylmään/henki salpaantuu. Pinnan alla tyyntä/ihmeellistä.
–Välillä joku asia on niin iso, ettei sitä ole saanut ulos kuin runon kautta. Runon syntymisen taustalla on aina tunne, jota lähden sanoittamaan. Tunteita ja ajatuksia syntyy myös luonnossa, joten taskun pohjalla on hyvä olla pieni muistivihko, kun lähtee ulkoilemaan.
Matila pyrkii ilmavaan, yksinkertaiseen ilmaisuun, ja on saanut palautetta siitä, että mielenkiintoisia teksteistä tekee se, että niissä on joku koukku tai että kaikkea ei sanota; on jäätävä miettimään aihetta.
–Käytän runojani myös työkaluina, saatan lukea hartauksien yhteydessä tai muissa tilanteissa hetkeen sopivan runon, Kauhavan seurakunnan Evijärven alueen diakonissana työskentelevä Matila kertoo.
Teoksessa on kuvituksena Matilan ”keinutuolitaidetta”, puhelimen sovelluksella käsiteltyjä omia kuvia, joissa paikat ja yksityiskohdat sekä hänen maalaamansa taulut yhdistyvät.
Kirjoittaen kohti tulevaa
POLKUJA JA JUURIA -TEOKSEN julkaisutilaisuus pidetään Alajärven kirjastossa maanantaina 17. helmikuuta kello 18.
–Kiviahon Sisko esittää tilaisuudessa laulujaan ja Niskalan Kimmo haastattelee minua. Julkkareissa kerätään vapaaehtoinen kahviraha yhteisvastuukeräykselle.
Kevään aikana Matilalla on myös suunnitelmissa järjestää runoilta Evijärvellä.
Kirjoittamisen osalta ”tulppa on auennut” ja uusia runoja on syntynyt myös kirjan julkaisun jälkeen. Kirjan viimeisessä runossa todetaan, että ”kipeimmät ovat vielä kirjoittamatta”. Saako teos jatkoa?
–Ehkä joskus, teemallisemmin. Olisi myös kiva opiskella kirjoittamista ja saada peiliä omalle tekemiselle.
Lue myös nämä jutut
Seniorisirkuksessa uuden oppiminen on hauskaa – Järviseudun sanomat
Oksana Shulgan Meren väri -näyttely Villa Väinölässä – Järviseudun sanomat
