Kansanedustaja, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen, kommentoin kirjoitustanne Järviseudun Sanomissa 26.1.2025. Mielestänne ”uskontokielteisyys tai uskontojen piilottaminen julkisesta tilasta olisi uskonnonvapauden irvikuva”. Torjutte ”tulkinnat, joiden mukaan Suvivirsi koulujen juhlissa, tilaisuuden pitäminen kirkossa taikka Jeesuksen nimen mainitseminen sivulauseessa” loukkaisivat uskonnottomien uskonnonvapautta. Mielestänne Suomessa ”on oltava mahdollisuus ja oikeus avoimesti tuoda esiin ja käsitellä uskonnollisia asioita”. Uskonnottomien vakaumuksen huomioiminen ei voi tarkoittaa sitä, että poistamme kaikki kristilliseen perintöön ja historiaan liittyvän kulttuuristamme.
https://www.jarviseudunsanomat.fi/arkisto/2025/01/26/kristilliset-perinteet-sopivat-oikeusvaltioon/
Olette käyttänyt monen muu poliitikon tavoin puhetapaa, jossa menevät sekaisin puurot ja vellit, sotketaan eri asioita. Ehkä olette turvautunut ns. toisen käden tietoihin ilman lähdekritiikkiä. Siten tulette lyöneeksi äitiä, joka vain teki kantelun yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan siitä, että koulu oli toiminut vastoin Opetushallituksen ohjeita. Sivalteluanne ei hillitse se, että lautakunta yksimielisesti totesi perheen lapsen oikeuksia loukatun ja että koulu myönsi virheensä, jossa ei ollut kysymys Jeesuksen nimen mainitsemisesta.
Suvivirren kieltäminen on 10-20 vuotta esiintynyt lähinnä suomalaisten kristilliskonservatiivisten poliitikkojen kevätpuheissa, sillä perustuslakivaliokunnan tulkinta koulun yhteisestä kevätjuhlasta on ollut koulujen tavanomaista käytäntöä, vaikka virret eivät pakollisia olekaan. Puutteita on paikoin ilmennyt perustuslakivaliokunnan linjaamassa mahdollisuudessa poistua juhlasta virren esittämisen ajaksi.
”Tilaisuuden pitämistä kirkossa” hämärretään nytkin joko tahallaan tai tietämättömyyttään. Koulun yhteisiä juhlia on voitu lähinnä poikkeuksellisesti pitää kirkossa, vaikka oikeudenvalvojat evät ole pitäneet sitä suositeltavana. Myös opintokäynnit kirkkoon voivat olla opetussuunnitelman mukaisia.
Sen sijaan koulupäiviin liitetyt uskonnolliset tilaisuudet, kuten ev.-lut. seurakunnan koululaisjumalanpalvelukset kirkossa, ovat eri asia. Ne eivät ole opetusta. Niille pitää järjestää Opetushallituksen ohjeen mukaan ”vaihtoehtoista ohjelmaa” eli katsomuksellisesti neutraalia ohjelmaa samaan aikaan. Uskonnonharjoitustilaisuudet eivät ole perusopetuslaissa mainittua toimintaa eikä opetussuunnitelman mukaista opetusta, jonka tulee olla sitouttamatonta. Jumalanpalvelukset ja hartaudet ovat selkeästi tunnustuksellisia ja sitouttavia. Sellaiseksi katsotaan myös gospelkonsertti.
Kyllä, Suomessa ”on oltava mahdollisuus ja oikeus avoimesti tuoda esiin ja käsitellä uskonnollisia asioita”. Esimerkiksi Vapaa-ajattelijain liitto ry ei ole esittänyt, että ”poistaisimme kaikki kristilliseen perintöön ja historiaan liittyvän kulttuuristamme”.
Uskonnollisten asioiden käsittely ei kuitenkaan tarkoita, että kouluilla ja päiväkodeilla olisi velvollisuus sisällyttää toimintaansa ev.-lut. kirkon uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja hartauksia. Hartaus ei ole käsittelyä, eikä käsittely jumalanpalvelus.
Käytännössä kuitenkin uskonnollisia tilaisuuksia sisällytetään koulu- ja päiväkotipäiviin. Kirkon nelivuotiskertomusten mukaan 97 % seurakunnista järjestää koululaisjumalanpalveluksia ja 80 % uskonnollisia päivänavauksia.
Opetushallituksen ohjeen mukaan kuitenkin “Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” (Opetushallitus-3903-2022)
Kirkonmiesten puheissa ”tilaisuuden pitäminen kirkossa” tarkoittaa ennen muuta puolustuspuhetta koululaisjumalanpalveluksille. Sitä ei kuitenkaan yleensä sanota suoraan, koska asialle ei ole kansalaisten enemmistön kannatusta. Vanhaa käytäntöä puolustetaan niin sanotusti sammutetun lyhdyin.
Kirkon Gallup Ecclesiastican (2024) mukaan väestöstä alle puolet kannatti seurakuntien päivänavauksia kouluissa. Vähäisintä kannatus oli 30-39-vuotaiden keskuudessa. Koululaisten kirkkojumalanpalveluksien kannatusta ei ole uskallettu mitata, ei kirkon toimesta eikä Nuorisobarometrissakaan. Suvivirrelle kevätjuhlassa mitataan turvallisesti kerta toisensa jälkeen kannatusta, mutta koululaisjumalanpalvelukselle kirkossa ei.
Tässä tiedoksenne eräitä uskonnottomien näkökohtia asiaan. Keskustelua uskonnon asemasta kouluissa ja varhaiskasvatuksessa käydään jatkossakin. Vapaa-ajattelijain liitto esitti tammikuussa 2025 alla seuraavan ehdotuksen Selkeyttä koulun ja kirkon rooleihin: https://vapaa-ajattelijat.fi/blog/selkeytta-koulun-ja-kirkon-rooleihin/
Esa Ylikoski
päätoimittaja
Vapaa Ajattelija -lehti
Vapaa-ajattelijain avoin kirje: Selkeyttä koulun ja kirkon rooleihin
Vuoden ja kevätlukukauden alettua on rauhallinen aika pohtia, miten turhat kiistat uskonnon asemasta kouluissa ja päiväkodeissa vältetään keväällä ja ensi lukuvuonna.
Perustuslakivaliokunta on linjannut, että koulun yhteiseen juhlaan voi sisältyä yksittäinen virsi ilman, että se tekee juhlasta uskonnollista tilaisuutta, ja että virren ajaksi voi poistua huomaamattomasti.
Miksi Suvivirsi kevätjuhlassa ei riitäkään, vaan koulupäiviin liitetään myös ”kevätkirkko” tai ”joulukirkko” eli jumalanpalvelus ev.-lut. seurakunnan kirkossa?
Jos koulu- tai päiväkotipäiviin liitetään uskonnollisia tilaisuuksia, perustuslakivaliokunnan mukaan niille pitää järjestää vaihtoehtoista, kaikille sopivaa ohjelmaa. Kenenkään ei tarvitse osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin.
Vaihtoehtoisen tilaisuuden järjestäminen aiheuttaa opettajakunnalle runsaasti ylimääräistä työtä lukukauden kiireisimpään aikaan. Ohjelman laatimisen ja tiedottamisen lisäksi huoltajilta pitää kysyä, kumpaan ohjelmaan lapsi osallistuu, ja laatia osallistujalistat.
Siis yhteisen kevät- tai joulujuhlan lisäksi pitää järjestää keväinen tai jouluinen vaihtoehtoinen tilaisuus, jos päiväohjelmassa on jumalanpalvelus. Tämä tarkoittaa kaksinkertaista työtä.
Osa vanhemmista kokee, että pakko valita jalustalle nostetun jumalanpalveluksen ja vaihtoehdon välillä rikkoo perheen arkaluontoisen tiedon yksityisyyden suojaa ja on kiusallinen lasten kannalta.
Opetushallituksen ohjeissa on tähän ratkaisu: “Opetuksen järjestäjä voi päätyä myös siihen, ettei koulun työsuunnitelmassa määriteltynä työaikana järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia tai toimituksia.” (Opetushallitus-3903-2022)
Voisivatko kunnat nyt tarttua tähän yksinkertaiseen ratkaisuun? ”Uskonnollinen, katsomuksellinen ja puoluepoliittinen sitouttamattomuus” on myös opetussuunnitelman linjaus. Eivätkä jumalanpalvelukset ole koulun lakisääteisiä tehtäviä. Kirkko voisi tarjota erilaisia uskonnollisia tilaisuuksia lapsiperheille ja nuorille koulupäivien ulkopuolella. Uskonnollisesti sitoutumaton koulu voisi keskittyä kaikille yhteisten tapahtumiensa pitämiseen ja kehittämiseen.
Lue myös nämä jutut
KD Pohjanmaan piiri nimesi ehdokkaita aluevaaleihin – Järviseudun sanomat
”Välillä joku asia on niin iso, ettei sitä ole saanut ulos kuin runon kautta” – Järviseudun sanomat
