NIMITTÄIN Vimpelin uudessa hoitokodissa. Puitteet olivat loistavat ja hoito hyvää. Mutta allekirjoittaneelta yötä vasten loppui suihkedinit, sydänlääke. No hoitajilta kysymään apua.
Vastaus oli minulle tyly: “Lääkkeet ovat henkilökohtaisia, eikä meillä ole sitä lääkekaapissa, eikä meillä ole lupaa sitä antaakaan. Emme ole sairaala, vaan hoitolaitos. Dinitin voi antaa vain sairaalan henkilökunta, ambulanssissa hoitaja tai paloasemalta pyydetty henkilö, jolla on oikeus ko. lääkkeen antoon.”
Mutta jos ambulanssi onkin Seinäjoella? Entä sitten? Tässä vaiheessa ajattelin, että odottakaas vaan, kun lääkäri-Leena tulee “kierrolle”, niin otan puutteen puheenaiheeksi. Ja niinhän siinä kävi parin päivän kuluttua.
Lääkäri-Leena kertoi, että dinit on lääkekaapissa ja hoitajilla on oikeus sitä hätätapauksessa antaa. Tässä kahvihetken keskusteluaihe. Henkilökohtaisesti toivon lääkäri-Leenan olevan oikealla tiellä. Itselleni asia korjaantui soitolla Pirjo-ystävälle. Veli Sepolta oli jäänyt täysi Dinit-pullo jääkaappiin. Pirjo soittaa lääkäri-Leenalle, voiko pullon tuoda suoraan minulle. Lupa tuli ja pullo toimitettiin allekirjoittaneelle nimelläni varustetussa kirjekuoressa. Laitoin sen talteen vyölaukun lokerikkoon.
Nyt oli syytä olla tyytyväinen, ja todeta kuin entinen kunnanjohtaja ja viljelijä-Paavo. Olivat lauantai-iltapäivänä olleet puimatouhuissa leikkuupuimurilla ja “miestä väkövämpää” oli tullut nautittua, ja puimuri oli hukassa. Sunnuntaiaamuna oli lähdetty etsimään puimuria. Kelloittaja-Mikon kanssa oli kiivetty tapuliin ja luukkujen avauduttua todenneet puimurin kyyhöttävän pellolla Herralan suunnalla. Iloisena “löydöstään” pojat hoilauttivat” Männikönkankaan suuntaan: “Vimpelissä kaikki hyvin.”
Ohitusleikattu ja geenimanipuloitu Kalervo Havinen
