Soinin Naarasnevalla on mitattu kohta kolme vuotta suonpohjien metsityksen kokonaisilmasto- ja vesistövaikutuksia. Mittausasema rakennettiin elokuussa 2021 maa- ja metsätalousministeriön TURNEE-hankkeessa. Mittausalueen metsitys onnistui hyvin ja kenttäkerros lähti rehevään kasvuun tuhkalannoituksen seurauksena. Alueesta muodostui hiilinielu jo kahden mittausvuoden jälkeen (Laasasenaho ym. 2022, Lohila 2023). Mittausasema on tuottanut uutta ja tärkeää tietoa suonpohjien metsityksestä ja aseman toimintaa halutaan kehittää edelleen.
TURNEE-hankkeessa aloitettua työtä kehitetään ja täydennetään uudessa ”Turvetuotantoalueiden palauttaminen suometsiksi (TUPSU)” – kehittämishankkeessa. Euroopan unionin osarahoittamassa ja maaliskuussa 2024 rahoituspäätöksen saaneessa JTF-hankkeessa tullaan seuraamaan mm. metsityksen monimuotoisuusvaikutuksia ja mitataan dityppioksidipäästöjä (N2O) kesäkuuhun 2026 asti. Hankkeesta voi lukea lisää lähteestä: https://projektit.seamk.fi/kestavat-ruokaratkaisut/tupsu/
Uuden hankkeen tavoitteena on varmistaa Naarasnevan monivuotinen seuranta. Laajemmin tarkastellen Naarasnevan koealue tuottaa tieteellistä tutkimustietoa kestävää maankäyttöä koskevan päätöksenteon, esim. maakuntakaavoituksen tueksi.
Hankkeen toteuttajina ovat samat organisaatiot kuin TURNEE-hankkeessa eli Helsingin yliopiston Ilmakehätieteiden keskus ja Metsätieteiden osasto, Ilmatieteen laitos, Oulun yliopiston sekä Seinäjoen ammattikorkeakoulu. Hanketta johtaa professori Annalea Lohila Helsingin yliopistolta ja Ilmatieteen laitokselta.
Metsitys ehkäisee luontokatoa?
TUPSU-hankkeessa selvitetään uusien mittauksien ja mallinnuksen avulla, mitkä ovat suonpohjien metsityksen ilmasto-, monimuotoisuus- ja vesistövaikutukset. Monet turvetuotantoalueet on perustettu metsäisille soille, joten niiden ennallistaminen kosteikoksi ei ole aina täysin perusteltua.
Turvetuotantoalueet ovat turpeen noston päätyttyä hyvin lajiköyhiä elinympäristöjä, mutta metsityksen myötä eliölajien määrä kasvaa. Vielä ei kuitenkaan tiedetä tarkasti millainen lajisto alueelle palaa, ja kehittyykö paikasta rehevä vai karu turvekangastyyppi. Kasvupaikan rehevyys vaikuttaa suoraan myös puuntuotokseen ja sitä kautta maanomistajien metsätalouden tuloihin. Aineistoa kasvilajiston kehittymisestä kerätään hankkeessa koeruutujen ja drooni-kuvausten avulla.
Metsitettyjen suonpohjien kasvihuonekaasutaseista tarvitaan lisätietoa. N2O eli ilokaasu on tärkeä kasvihuonekaasu, ja sen muodostumisesta metsityskohteilla tarvitaan lisää ymmärrystä. Naarasnevalla tuleva N2O-seuranta täydentääkin kasvihuonekaasujen muodostumisen kokonaiskuvaa. N2O-laitteisto hankitaan erillisellä investointihankkeella, jolle myönnettiin EU:n osarahoitusta jo joulukuussa 2023.
Hankkeessa tuotetaan tietoa maanomistajien suosiman ja tuottavan jälkikäyttömuodon osalta. Lisäksi tuetaan ilmastotavoitteita ja luodaan korvaavaa liiketoimintaa ja uusiutuvaa puuraaka-ainetta energiaturpeen tilalle. Uutta tietoa tässä hankkeessa tuotetaan erityisesti 1) metsitettyjen suonpohjien hiili- ja kaasutaseista, 2) puuston ja muun kasvillisuuden kehityksestä metsityksen jälkeen; 3) lannoituksen vaikutuksesta puuston kehitykseen 4) monimuotoisuuden kehityksestä metsityksen jälkeen; ja 5) typpioksiduulin (N2O) päästöistä metsitetyillä suonpohjilla sekä 6) suometsätalouden kannattavuudesta maanomistajien ja aluetalouden ja -työllisyyden näkökulmasta. Hankkeen tulosten perusteella metsätalouden kannattavuutta käytöstä poistetulla turvesuolla verrataan muiden maankäyttömuotojen kannattavuuteen. Hanketta rahoittaa Keski-Suomen ELY-keskuksen oikeudenmukaisen siirtymän rahasto. Tämän lisäksi hankkeessa on mukana toteuttajien omarahoitusta.
