Kunnallinen keskikoulu aloitti Kortesjärvellä vuonna 1961. Sen toimi noin 10 vuotta, peruskoulu-uudistukseen saakka. Keskikoulun tulo oli meille silloisille koululaisille ratkaisevan tärkeä, sillä sen avulla saimme huomattavasti paremmat mahdollisuudet jatko-opintoihin ja myös työelämään.
Ikäluokka, joka aloitti keskikoulun vuonna 1964, on usein kokoontunut muistelemaan sen aikaista kouluyhteisöä, opettajia ja yleistä elämänmenoa 60-luvun Kortesjärvellä. Syyskuun alussa kokoonnuimme jo seitsemättä kertaa luokkakokoukseen. Lähes puolet 40 oppilaan luokasta oli saapunut tutun kirkonkylän raitille; suurin osa eri puolilta Etelä- ja Keski-Suomea. Muutama sentään asuu vielä kotipitäjässäkin. Työura on meiltä jo takana, mutta vielä on voimia osallistua maailman menoon ja oman kouluhistorian muisteloihin.
Alkusyksyn aurinkoinen päivä saatteli päivän kulkua, joka alkoi Markin museolta. Saimme oppaaksemme Mauri Jokelan, joka aktiivisena kotiseutumiehenä osasi kertoa paitsi museosta myös monesta muusta kotipitäjäämme koskettavasta asiasta. Museon laaja aineisto ja hyvä hoito ilahdutti ja yllätti, sillä aika monelle käynti tässä museossa oli ensimmäinen. Saimme ihailla myös muita Kortesjärvi-seuran työn tuloksia, kuten tikashuonetta, aittaa ja hiljattain kunnostettuja, lasivitriiniin sijoitettuja ruumisvaunuja.
Kirkonkylältä ajelimme Änttikankaan hautausmaalle. Arvo Ryösän ja vaimonsa Tertun haudalla muistelimme aina kiireistä, mutta koulun johtamiseen ja äidinkielen opettamiseen erittäin tunnollisesti suhtautuvaa rehtoriamme. Jaakko Vainionpään muistimme hyvänä ja jämäkkänä opettajana, jonka ansiosta meillä on vieläkin kohtuullinen maantiedon, kemian ja luonnontieteiden ymmärrys. Saksan opettajaltamme, Helvi Julkuselta, saimme puhelimitse terveiset Kuopiosta, jossa hän asuu miehensä Heikin kanssa. Hän muisteli hyvin positiivisesti keskikoulua ja sen opiskeluun motivoituneita oppilaita.
Murre säilyy sydämessä
Loppupäivän vietimme Pirttisessä, Navettakahvila Lumouksessa, jossa Raija Pirttinen emännöi meille hienon päivällisen. Oli aikaa vaihtaa kuulumisia, muistella vanhoja ja pohtia tämän ajan elämänmenoa. Luokkakokous on aina juurilleen palaamista; täältä me olemme ponnistaneet ja tänne mieli vielä usein palaa. Nykyinen hyvinkääläinen Karita Tupeli tunnistaa kortesjärveläisille ominaisen murteen, jonka omassakin puheessa vieläkin melkein tavoittaa. Hän muistaa keskikoulun turvallisena paikkana, jossa olimme tasa-arvoisia ja enimmäkseen varsin kilttejä toinen toisillemme.
Kyläkuva on muuttunut, mutta ei parempaan suuntaan?
Espoolainen Markku Joensuu toteaa meidän elävän vaihetta, jossa – ehkä ensimmäistä kertaa – saamme toteuttaa itseämme varsin vapaasti. Työelämä ja vaativin osa perhe-elämää on takana, mutta silti jäljellä on vielä kiinnostusta ja energiaa moniin asioihin. Markku oudoksuu kirkonkylän suurta muutosta; 60-luvulta ei enää ole jäljellä paljoakaan. Hän otaksuu, että kirkonkylän valju ilme johtuu väärästä kuntaliitoksesta, joka olisi voitu tehdä Järviseudun kuntien kanssa tai sitten Pietarsaaren suuntaan. Näin oltaisiin palattu jo historiallisesti toimineeseen yhteistyöhön.
Luokkakokouksen lisäksi ”Purmojärven pojan” reissuun kuului myös tilaisuus päästä uimaan kotikylän järvessä.
Keskustelua riitti hiljalleen pimenevään iltaan saakka. Kaikessa näkyi jo useiden tapaamisten synnyttämä keskinäinen yhteishenki ja sympatia. Olemme olleet vahva ja vaikuttava ikäluokka. Olemme saaneet kotipitäjältä riittävät lähtökohdat opiskella, työskennellä ja etsiä paikkaamme maailmassa. Nyt olemme sen löytäneet. Kaikkeen siihen kuuluu myös Kortesjärvi.
Antti Korpi
