Koska Vimpelin kunnan kirstussa ei riitä euroja hoitaa omana työnä kaikkia kunnalle kuuluvia viheriöitä, ehkä kannattaisi yksityisiltä kysyä, mihin hintaan he hoitaisivat alueita. Tätä lienee kokeiltukin auringonkukan kylvössä. Siinä missä yksityiskalustolla saadaan talvella kulkuväylät avoimiksi ja hiekoitetuiksi, samaa kilpailutuksen kaavaa voitaneen käyttää viheralueisiin enemmänkin. Nuo alat ovat pienemmätkin kuin talvikunnostusta vaativat väylät.
Jos asiaa voisi kilpailutuksen kautta ratkaista, se mahdollistaisi lisäpisteiden oton aiheelle, mikä sai kuntalaiskyselyssä huonoimmat arviot eli viheralueiden ja yleisten alueiden siisteys.
Kuntalaiskyselyssä heikot pisteet sai myös kunnan tiedotus. Keväällä pulpahtanut keskustelu kunnan omistamien alueiden muuttamisesta niityiksi käy paraatiesimerkistä yhdistää molemmat heikon arvion saaneet asiat moitepalloksi. Mönkään meni sekä tiedotus että hyvätkin faktat, kun fiktioitiin keinoja, joilla maa muuttuu kukkivaksi niityksi, joissa hyönteisten, lintujen ja monien kasvilajien olisi hyvä olla, kuten Järviseudun Sanomista oli luettavissa. Kuntalaisille on kerrottu, että jos alueiden hoitokäytäntöä ei muuteta, kuntaan pitäisi palkata yksi henkilö enemmän. Kyse ei ole kovin monesta hehtaarista kaikkinensa. Ihmetyttää, jos sitä varten tarvitaan yksi työntekijä. Kerihtimilläkö nurmikoita hoidetaan (lue: keritsimillä)!
Aiotut tulisivat alueille, jotka ovat olleet lähinnä lasten käytössä ja joita on alle kymmenen. Kaksi niistä on Tuohiperällä koulurakennuksista Opintietä eteenpäin Jokinevankujalla sekä Kaijanjuntun ja Mailapolun välissä. Anttilankankaalla on pari kohdetta, joista toinen on ollut pelikenttänä. Yksi entinen leikkikenttä on Riihitien ja Aittapolun välissä Kakaravaaralla, yksi Lakaniemissä Seppälänkujan viheralueena – joka on ollut yksityishoidossa, kun paikalliset ovat kohdan pitäneet siistinä.
Lisäksi Tervatien alussa, Patruunantieltä Rantakylään, on tien molemmin puolin entiset peltolohkot, jotka eivät ole vuosikausiin olleet kenenkään käytössä. Tien varren pienempää aluetta ei ole saanut siistiä, koska joku kuntalaisista on ilmoittanut haluavansa nähdä juuri tuon kohdan luonnontilaisena. Mitähän läheisen rivitalon kodeissa rehottavasta luontonäkymästä ajatellaan? Entisestä peltolohkosta saa luonnontilaa muistuttavan joko mielikuvituksen avulla tai juurimyrkyin, konein ja jatkuvan niiton periaatteella. Kasvikunnan ”trumppilaisimmat” yksilöt valtaavat asvaltin raotkin, saati entisen peltomaan, ja pitävät huolen siitä, että lajikirjo pysyy vähäisenä. Ennen Pesisfestivaaliviikkoa kylä monin paikoin siistiytyi, kun näitä luonnontilaiseksi luonnehdittuja alueita niitettiin. Kuntalaisten sanotaan vastustavan muutosta, siksi niittyjä ei haluta. Voi olla noinkin. Ainakin hoitamattomia, vähäisen lajikirjon alueita vastustetaan. Ryysyrantamaisen pittoreskia näkymää on monen mielestä jo riittämiin rakennetuilla ja rakentamattomilla tonteilla. Paikoin näyttää siltä kuin Juutas ja Rosina Käkriäinen pesueineen olisivat perustaneet Putkinotkonsa ja tuoneet kesäluonnon nautiskeluun paneutuvan elämäntapansa Vindalaan.
Kuntalaiset eivät tiedä, kenen omistuksessa jokin alue on, mutta hoitamattomuus närkästyttää. Tähän ärtymyksen oloon tuli keväällä lisäyksenä viranhaltijoiden kertoma, että kunnankin omistamat alat, niitetään tästä enteenpäin yhden kerran kesässä. Ja että alue muuttuu vuosien saatossa niityksi, jahka jaksetaan odottaa. Ja että tästä jää kunnan kirstuun rahaa. Voi jäädä, mutta niityksi muuttumista eivät nykyiset veronmaksajat näe. Niin moni vimpeliläinen on edelleen tekemisissä luonnon sekä pelto- ja puutarhatöiden kanssa, että heille on aika vaikea kaupata ajatusta niitystä, joka hoituu kertatyönä kesässä.
Maisema- ja luonnonhoidon asiantuntija Milla Nikko ProAgriasta on ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa useita niittyjä, muun muassa Mannerheimin suvun Louhisaaren kartanoniittyä.
–Joskus pitää käyttää järeitä konsteja, jotta lopputulos olisi toivottu. Louhisaaressa aloitettiin glyfosaatilla (roundupilla), eli myrkyttämällä rikkaruohot. Monivuotisia rikkakasveja ei saa muuten pois. Ja perustettava niitty vaatii aina maaperän köyhdyttämisen joko ajamalla sinne hiekkaa tai kuorimalla pintamaata pois.
Kylvettävän kukkaseoksen lisäksi kannattaa Nikon mielestä kylvää myös yksivuotista kasvia, vaikka auringonkukkaa, niin alku näyttää paremmalta.
”Sanoilla leikkiminen on tehokas tapa nostattaa tunteita”
Yhtä tärkeää kuin on köyhdyttää maaperää, yhtä tärkeää on Nikon mukaan alkukesän niitto melko korkealta ja leikkaavalla terällä.
–Kasvijäte kerätään pois, ettei se rikastuta ravinteillaan maata uudestaan. Alkuvuosina niitto pitää tehdä useasti kesässä. Elo-syyskuun niitto tehdään liki maanpintaa, jotta siemenet varisevat maahan. Sekin niittojäte kerätään pois.
Kun asiantuntijan antamat niittytiedot jakaa Vimpelin kunnantalossa, saa vastatietona, ettei kuntaan aiotakaan perustaa varsinaisia niittyjä. Pikemminkin kyse on eri tavalla hoidetuista viheralueista. Jos aloja ei voi nimittää niityksi, luvataan kehittää parempi sana. Tämä sanoilla leikkiminen on tehokas tapa nostattaa tunteita. Epäilevillä kuntalaisilla sana on jo valmiina: roskapelto.
Se on selvää, ettei kulmakunnilla tarvita leikkikenttiä risoine laitteineen, jos leikkijöiden keski-ikä lähentelee eläkeikää. Vähäiset paukut kannattaakin käyttää sinne, missä ihmiset liikkuvat ja harrastavat. Aivan asumattomia seutuja eivät Tuohiperän tai Anttilankankaan tienoot ole, joten siellä mielenkiinnolla seurataan, mitä muutokset tuovat tullessaan. Vuotuisen niiton lisäksi myös kunta seuraa niittyalueiksi nimeämiään kohteita ja niiden kehitystä. Patruunantien ja Aapiskujan kulma eli entisen Kevarin lammashaka on ollut kuntalaisten seurannassa yli 30 vuotta. Havaintojen perusteella lupiinien, nokkosten ja monivuotisten rikkakasvien ja juuriheinän määrässä sekä korkeudessa on lisäystä. Osassa lajeja on tapahtunut vähennystä ja mataloitumista niiton jälkeen. Sitä on harjoitettu, kun ulkopuoliset ovat kyllästyneet katsomaan pellon kehitystä ja kysyneet niittoluvan yksityiseltä omistajalta. Parkkipaikaksi lohko niitettiin festivaaliviikolla.
Säästöjen vuoksi niittyjä perustavat toteavat niiden helpottavan perhospulaa. Tätä pulaa eivät Vimpeliin aiotut niityt poista – ellei kunta osta lehmää. Karjaniittyjen vähennys ja ilmastonmuutos ovat kurittaneet perhosten lajikirjoa, joten niityllä ei lisätä kovin monen perhoslajin elintilaa.
Niittyjen esilläpito monenlaisten pörriäisten ja perhosten houkuttimena on usean vaivan takana. Pölyttäjät ovat ihmisille elintärkeitä. Niiden väheneminen uhkaa ruoantuotantoa, joten ollaan isojen kysymysten äärellä. Vastauksen toivotaan löytyvän antamalla pörriäisille niittyjä. Koska luonto on varsin väkitukko pyyteiden täytännössä, pitää toivojien tietää, mistä tehokkaana pölyttäjänä tunnettu kimalainen tykkää. Krantulle tyypille ei kelpaa mikä tahansa mettä ja siitepölyä tuottava kukka. Aika hiljaista on näillä ”silleen jätetyillä” lohkoilla. Toisin on Isokankaantien varressa sekä Patruunantien ja Tervatien kulmassa. Ei siellä niittyjä ole, mutta on surinaa, pörinää, ininää ja pörriäiskansalla touhua meden ja siitepölyn keruussa. Nämä lohkot ovat viljelijät muokanneet, lannoittaneet, ja niille on kylvetty seoksena hunajakukkaa, tattaria, rehuvirnaa, öljypellavaa, kevätrapsia, persianapilaa ja auringonkukkaa, unikkoakin näkee – eri aikaan kukkivaa ja eri kärsälle sopivaa ateriointikohdetta. Viljelijä- tai puutarhapuolen yrittäjiltä löytynee tietotaitoa ja pienkoneita viheralueiden hoitoon nykyistä enemmän.
Vuokko Pajala
Luitko jo nämä?
