Lappajärvellä Alajärven seurakunnan nuorisotyötä nelisen vuotta tehneen Jani Heininevan katse on suuntautumassa eteenpäin ja haastattelua tehdessä jäljellä on viimeinen nuorten ilta Nissin Hengiksellä.
Heinineva tuli ensimmäisen kerran Lappajärvelle harjoittelijana vuosina 2010 ja 2011 ja palasi nuorisotyönohjaajaksi vuonna 2022. Alakouluikäisille on pidetty kerhoja ja yläkoulu- ja lukioikäisille nuorten iltoja.
Kirkon lapsi- ja nuorisotyötä Heinineva pitää tärkeänä osana kirkon toimintaa.
–Lapset ja nuoret tulevat ja juurtuvat ja löytävät paikkansa seurakunnassa. Muodostuu yhteisö, jota he touhutessaan rakentavat osaksi elämäänsä. Mistä ne seurakuntalaiset ja kirkollisveron maksajat muuten tulevat. Jos on ollut lapsena mukana, se jättää muistijäljen ja halun kuulua seurakuntaan.
Vaikka työ on ollut unelmatyö, neljänkymmenen lähestyessä Heinineva sanoo haluavansa mennä eteenpäin. Mielenkiinto seurakuntatyössä alkaa siirtyä. Hän sanoo ihastuneensa Lappajärvellä Maijalan ja Lintukodin hartauksiin ja jumalanpalveluksiin. Fokus on vaihtumassa papin töiden puolelle ja kohderyhmä ja työn tapa muuttumassa.
Kuluneiden vuosien aikana Heinineva sanoo suurimpana muutoksena olleen sosiaalisen median kehittymisen.
–Nuoret ovat enemmän kiinni somessa, mutta niin ovat aikuisetkin jumiutuneet sinne. Someen on toisaalta helppo postata hyvää materiaalia ja saada kontaktin nuoriin napin painalluksella. Toisaalta notkutaan koko ajan somessa ja räplätään kännykkää.
”Nuoret ovat äärettömän fiksuja”
Nuoret ovat nuoria, eikä voi sanoa, että olisivat villimpiä. Samanlaisia vekkuleita ne ovat nyt kuin aikaisemminkin, sanoo Heinineva.
–Aina nuorille sattuu ja tapahtuu ja kaikki on hölmöilleet nuorina. Niin on hölmöilleet nekin, jotka ovat nyt kasikymppisiä tai neljä-viisikymppisiä. Nuoret on nuoria ja Lappajärvellä on poikkeuksellisen loistavia nuoria, sanoo Heinineva.
–Täällä ei ole hajotettu paikkoja, mitä saa kyliltä lukea. Kävijät ovat aina kunnioittaneet paikkoja ja nuoret ovat äärettömän fiksuja. Hengiksellä käy nuoria laidasta laitaan. Tänne uskaltaa tulla myös mopoilijoita ja traktoreilla rinkiä ajelevia. On positiivista, että tulevat ovesta sisään, vaikka enemmän aikaa viettävät Nississä. Huonoa fiilistä ei ole jäänyt ikinä.
Nyt Heinineva on siirtymässä täysipäiväisesti teologian maisterin opintojen pariin. Hänen opinahjonsa on Itä-Suomen yliopisto Joensuussa. Tähän asti hän on tehnyt opinnot pääosin etänä, mutta jatkossa paikan päällä.
–Kaikkea jään Lappajärveltä kaipaamaan. On paljon ihmisiä, joille olen kiitollinen, että olen saanut tulla ja saanut tarvitsemani avun. On pieni upea työyhteisö, jonka kanssa toimittu yhdessä. Ja tilat, joiden eteen tehtiin paljon työtä. Nuoria jään kaipaamaan. Lappajärvestä on vain positiivista sanottavaa. Jää parhaaksi muistoksi ikinä.
Aino Alppinen
