Vaaleat letit ja poninhännät heilahtelevat kypärien alta ja pelipaidan selkämyksillä, kun jääkiekkokaukalossa käydään kamppailua JPK:n junioreiden kesken. JPK:n tyttöjoukkue N14 ja U12 sekä U13- pojat pelaavat harjoitusottelun keskenään kaksi kertaa vuodessa; nyt on menossa kauden avauspeli. Jäällä mennään vauhdikkaasti, ja taidokkaita pujotteluita ja nousuja kiekon kanssa tehdään molemmilla kenttäpuoliskoilla.
–Käytännössä iso osa näistä pelaajista harjoittelee ja pelaa keskenään poikien joukkueissa, mutta JPK:ssa myös oma tyttöjoukkue on nähty tärkeänä, kertoo N14-joukkueen johdossa toimiva Jenni Koskinen.
–Joukkueessa pelaa 15 2011–2015 syntynyttä tyttöä Alajärveltä, Lappajärveltä, Soinista, Alavudelta ja Ähtäristä. Omia pelejä joukkueella on harvakseltaan, vain kuusi vuodessa.
Syynä tähän on se, että tyttöjoukkue on näillä leveyksillä varsin harvinainen. Lähimmät ovat Seinäjoella, Kurikassa, Vaasassa, Kokkolassa ja Jyväskylässä. Sarja on haluttu pitää alueellisena, joten pelejä on harvoin.
Joukkueen vuoden kohokohta on kevään Aurora Cup, maanlaajuinen tyttöjoukkueiden turnaus.
–Viime keväänä pelasimme hyvin, voitimme isoja, nimekkäiden seurojenkin joukkueita. Hävisimme vain yhden ottelun. Se antoi itseluottamusta ja uskoa siihen, että pieneltä paikkakunnaltakin tulee hyviä pelaajia, kertoo Jenni Koskinen.
Uusi tyttöryhmä suunnitteilla tulevalla kaudella
Tyttöjoukkue on ollut koossa kolme vuotta, sitä ennen JPK:n tytöt ovat kiekkoilleet poikajoukkueiden ohella Seinäjoen ja APV:n tyttöjoukkueissa. Koskinen iloitsee siitä, että junioreita on nyt riittävästi omaan joukkueeseen. Osa on pelannut kuusi, seitsemän vuotta, osa kaksi vuotta.
–Oma tyttäreni innostui jääkiekosta, kun hänen hoitotätinsä, Hongon Katja piti aikoinaan tyttökiekkokoulua. Sitä ei ehkä ole osattu arvostaa, mutta monelle se on ollut tärkeä juttu: on uskallettu tulla kokeilemaan kiekkoilua. JPK on poikkeuksellinen siinä, että kun monissa seuroissa tyttöjä saatetaan hieman väheksyä tai jättää sivuun, täällä otetaan mukaan poikien joukkueisiin, kannustetaan ja tuetaan. Joku sanoikin, ettei meillä ole jäällä tyttöjä ja poikia, vaan pelaajia, Jenni Koskinen kertoo.
–Uusi kehitysvalmentaja Vladimir Kolek sai myös tytöiltä hyvää palautetta tavastaan valmentaa ja ottaa heitä huomioon, kun pidimme kaksipäiväisen harjoitusleirin kauden alkajaisiksi.
Yksi osoitus konseptin menestyksestä on se, että JPK:n nuoria kiekkoilijoita on edennyt maajoukkueisiin saakka. Hieman vanhemmat pelaajat ovat tyttöjen idoleita ja heitä odotetaan innolla vierailemaan harjoituksiin.
JPK:ssa tyttökiekon kehittäminen ja arvostuksen lisääminen on yksi toiminnan painopisteistä. Tulevalle kaudelle seurassa suunnitellaan myös uuden aloittavan tyttöryhmän perustamista. Tavoitteena on tarjota mahdollisimman matala kynnys tulla mukaan lajin pariin – tärkeintä on innostus ja halu kokeilla jääkiekkoa, aikaisemmasta kokemuksesta riippumatta. Uuden ryhmän kautta halutaan antaa yhä useammalle tytölle mahdollisuus löytää jääkiekosta oma harrastus ja polku aina tavoitteelliseen pelaamiseen asti.
Yhteisöllisyyttä ja kohtuullisen edukasta harrastamista
Tyttöjoukkue jatkaa samalla kokoonpanolla kuin viime vuonna. Koskinen kehuu yhteishenkeä ja luottamusta niin joukkueen kesken kuin taustatiimissäkin.
–Ollaan se niin sanottu jääkiekkoperhe. Salon Petri on luotsannut tyttöjä alusta asti, hän on rauhallinen ja jämpti valmentaja, jonka tyylistä tytöt tykkäävät. Joukkueen asioista huolehtivat myös Viivi Väliaho, Saana Peura, Joni Mäki sekä Juha Pohjoismäki. Toki kiekko lapsen harrastuksena työllistää vanhempia, etenkin jos on aktiivisesti mukana joukkueen vetämisessä, mutta aikuisia on ringissä kolmisenkymmentä, joten talkoovuoroja ei muuten kovin usein satu kohdalle. Poikien pelit on nyt sijoitettu turnauksiin, jolloin kaikki viikonloput eivät mene peleissä.
Koskisen mukaan kiekko ei ole myöskään Alajärvellä kovin kallis harrastus.
–Meillä kuukausimaksut ovat kauden aikana noin satasen kuussa, mutta esimerkiksi 9–10-vuotiailla noin 50 euroa. Tämän kokoisille harrastusvälineitä saa edullisesti käytettyinä ja vanhempien on myös mahdollista saada tukea harrastuskustannuksiin esimerkiksi järjestöiltä. Jos useampi lapsi harrastaa, kulut kasvavat huomattavasti. Seurassa pyrimme jakamaa tietoa avustusmahdollisuuksista.
Haaveena Auroraliiga
Nousevana puolustajana pelipaikkansa löytäneen Aino Pohjoismäen tavoitteena on pelata joskus Auroraliigaa.
–Se vaatii kovaa harjoittelua. Ennen sitä olisi kiva päästä myös Ruotsiin pelaamaan samanikäisiä vastaan.
Mikä ero on sillä, pelaako poikien vai tyttöjen kanssa? –Poikien kanssa on kiva pelata kovaa, mutta tyttöjen kanssa pelatessa löytyy enemmän se oma juttu, myös poikien U13-joukkueessa pelaava Aino Pohjoismäki luonnehtii.
Tytöt vievät harjoitusottelun 4–2. Hieman alimiehityksellä pelanneet poikien joukkueet saavat silloin mahdollisuuden revanssiin.
–Hyvinhän se lähti käyntiin, ja pelipaikkojen kierrätys toimii, kehuttiin tyttöjä pelin jälkeen pukukopissa.
