Vimpeliläisen Maija Isojoen puutarhassa loppukesä näyttäytyy monenlaisen vihreän sävyinä, marjojen, hedelmien ja kukkien väreinä sekä tietysti tuoksuina. Näkymää ihastellessa huomaan pian, että kokonaisuuteen liittyy paljon muutakin – nimittäin ihan jokaisella kukalla, puulla ja pensaalla on oma tarinansa, ikään kuin ansaittu paikkansa puutarhassa.
Pihan näyttävimmän kasvin tittelin voisi ojentaa oikeutetusti lumikärhölle, joka on ottanut valtaansa lähes kokonaisen seinän. Maija paljastaa kärhön saadakseen tehneen vähän laittomuuksia.
–Salakuljetin tämän matkalaukussa Virosta toistakymmentä vuotta sitten, silloin se oli kiellettyä. Mutta kun tullimies ei puhunut mitään, en minäkään sanonut, kertoo Maija nauraen.
Kärhöä on sittemmin käyty ihastelemassa useamman kyläläisen voimin. Maijalla on jaettavaksi kaksi hyväksi havaittua niksiä, joiden avulla kasvi jaksaa kukoistaa vuodesta toiseen.
–Multapussin heitän juurelle joka kevät ja syksyllä leikkaan kaikki pois ensimmäiseen kasvusilmuun asti.
Neuvo on peräisin samalta Viron torilta, josta Maija aikoinaan kärhönsä osti. Myyjä puhui viroa ja Maija suomea, mutta jotenkin asia kävi selväksi.
–Siinä kaksi puutarhaihmistä selittivät ja ymmärsivät toisiaan ilman yhteistä kieltä. Hän antoi minulle tärkeän neuvon, että kärhöstä ei saa syksyllä leikata pois kaikkea, ainoastaan ensimmäiseen kasvusilmuun asti. Sitä neuvoa olen noudattanut.
Rakkaudella rakennetussa puutarhassa tutkittavaa löytyy niin etu- kuin takapihalta. Puutarhan merkitys avautuu moniaistillisena – siinä yhdistyvät tuoksut, värit, muodot, maut ja muistot. silmänruoan lisäksi puutarha tarjoaa runsaasti satoa, jonka Maija hyödyntää tarkasti.
Omenat viedään puristamolle mehustettaviksi ja pihan monipuolinen marjasato kerätään talteen pakkaseen.
–Omia marjoja kun syö, tietää millä ne on kasvatettu. Näissä ei ole käytetty mitään lannoitteita.
Istutuksia on kertynyt puutarhaan vuosikymmenten varrella lukuisa määrä, mutta niiden kokonaisuudessa on yksi selkeä punainen – tai tässä tapauksessa vihreä – lanka. Kasvien sävyjen nimittäin täytyy sopia yhteen talon värin kanssa.
–Väreillä on ollut aina minulle iso merkitys.
Sato talteen – Maijan omenakukko
250 g voita
1 dl sokeria
2 dl ruisjauhoja
2 dl ohrajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 l omenoita pilkottuna (ja kanelia)
Ohje:
Sulata voi, lisää joukkoon puolet sokerista.
Sekoita ruisjauhot, ohrajauhot ja leivinjauhe keskenään, lisää voisulaan.
Painele taikina uunivuoan pohjalle ja reunoille, jätä osa taikinasta kanneksi. Laita täyte ja lisää loput sokerit. Peitä taikinalla. Paista 200 asteessa noin yhden tunnin ajan.
Suosittelemme
