Kirjailija ja toimittaja, tuusulalainen Anne Tarsalainen on viimeisimmissä teoksissaan käynyt perusteellisesti läpi sukunsa tarinat sekä isänsä, että äitinsä puolelta. Isän äidin, Alajärven Hoiskossa kasvaneen Sylvin, elämäntarina on ilmestynyt hiljattain nimellä Näistä ei puhuta.
–Toki tarina on pitkälti mielikuvitukseni tuotetta, koska kaikkea ei voi tietää, eikä todistusaineistoa ole, mutta historialliset seikat olen selvittänyt käymällä arkistoissa ja haastattelemalla muun muassa hoiskolaisia henkilöitä.
Vaikka kirjan nimi on Näistä ei puhuta, Tarsalainen todella puhuu avoimesti suvun häpeästä ja salaisuuksista.
–Osa näistä selvisi osittain vasta kirjaa kirjoittaessa, osa oli sellaisia, joita ei todellakaan olisi tarvinnut salata. Häpeä on yksi teema, jota käsittelen, halusin purkaa sen pois. Ajattelen, että Pohjanmaalla ollaan enemmän ulkokultaisia, suljetaan ikävät asiat pois, kuin niitä ei olisikaan, Tarsalainen pohtii.
–Sylvi-mummi muutti 25-vuotiaana Mikkeliin, vuonna 1937. Varttuessani huomasin, että hän ei koskaan puhunut omista vanhemmistaan, vaikka puhui rakkaudella Hoiskon mammasta ja papasta ja kaipasi aina Alajärvelle. Hoisko oli mummilla aina mielessä, ja hänen koko elämänaikainen ystävänsä Siiri, joka asui siellä. Hän koki Mikkeliin muuton kuin muuttona Amerikkaan: kaikki oli niin erilaista. Hän vieraili Alajärvellä säännöllisesti koko elämänsä ajan.
Mummi vaikeni lapsuudenperheestään, koska häpesi
Tarsalainen löysi historiankirjoista mummin äidin Iidan ja isän Nestorin. Tutkimus imaisi mukaansa ja vei kuukausitolkulla aikaa.
–Kansallisarkiston digihausta pomppasi esiin Nestorin nimi lähes kaikista sanomalehdistä. Hänet oli tuomittu valtiopetoksesta ja Iida pimeän viinan myynnistä. Kävin Vaasassa katsomassa paikkaa, jossa mummi syntyi ja Vaasan kirjaston vanhoja osoitekirjoja. Tarina alkoi purkautua: oli peliongelma, velkoja, viisi lasta pienessä hellahuoneessa, useita muuttoja, puutetta ruuasta. Seudulla oli silloin levotonta, ihan lähellä oli venäläisten kasarmi, mikä heijastui ihmisten elämään. Yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus oli varmasti yksi syy, miksi Nestori liittyi kommunistiseen puolueeseen ja sai siitä tuomion, silloinhan se oli kiellettyä. Samaa epäoikeudenmukaisuutta on tässäkin ajassa.
Iidan äiti Liisa haki Sylvin turvaan. Hoiskossa Sylvi kävi koulua, sai ystäviä, rakasti luontoa, pelasi pesäpalloa, ja pidettynä lastenhoitajana kaitsi varakkaampien perheiden lapsia.
–Oli ihanaa haastatella vanhempaa hoiskolaista herraa, joka muisti jopa mummin isoisän Killianin, joka oli syntynyt 1860. Kylän historiasta löytyi todella mielenkiintoisia seikkoja, joita koetin selventää.
Voimia mummilta rajan takaa
Tarsalainen teki tutkimustyötä elämänsä vaikeimmassa elämänvaiheessa, jäätyään leskeksi.
–Mummi jäi leskeksi kahdesti, ja hänen elämäntarinaansa uppoutuminen tuntui siltä, kuin hän olisi antanut vertaistukea sieltä rajan takaa. Tajusin, että minussakin on pohjalaista verta ja sisukkuutta. Mummilla oli rankka elämä, mutta kuitenkin myös iloa ja lämpöä elämässään. Koen, että olen enemmän kokonainen nyt, kun olen käsitellyt sukujeni kaappien luurangot ja traumat. Kirjassa käydään läpi myös Suomen lähihistorian suurimmat käänteet.
