Vesa Liikala on vielä hetken ainoa vimpeliläinen pesäpalloilija, joka on tullut valituksi kotikentällään Saarikentällä pelattavaan Itä-Länsi -otteluun. Edellisen kerran arvo-ottelu pelattiin Vimpelissä vuonna 1990, jolloin Liikala pelasi uransa viidennen Itä-Lännen. Kaiken kaikkiaan hän tuli valituksi 12 kertaa.
–Kotikentällä pelaaminen oli suuri kunnia. Ennen peliä jännitti tavallista enemmän, mutta ei enää pelatessa. Taisin saada hieman suuremmat aplodit kuin muut pelaajat, Vesa Liikala kertoo.
–Onnistuin pelissä ihan hyvin. Roolini oli kärkietenijä ja kolmosvahti, ja toin muistaakseni kolme juoksua, hän jatkaa.
Itä-Länsi -otteluun valmistautuminen oli Liikalan mukaan erilaista kuin runkosarjan peliin. Esimerkiksi vastustajan pelitaktiikkaa ei analysoitu niin tarkasti kuin sarjapeleissä.
–Joukkueen kesken oli hyvä henki. Koin, että asetelma Idän ja Lännen välillä oli kuin Suomi-Ruotsi-maajoukkuepelissä, sillä voitontahto oli molemmilla puolilla kova.
Vuoden 1990 Itä-Lännestä Liikalan mieleen on jäänyt erityisesti Saarikentän mittapuulla valtava yleisömäärä ja sen tuoma tunnelma. Katsojia oli pelissä 5 572, mikä tarkoitti lisäkatsomoiden järjestämistä kentän ympärille.
–Löin kakkospuolelta läpi. Normaalitilanteessa olisi voinut kiertää kunnarin, mutta verkko pysäytti pallon, ja pääsin vain ykköspesälle, Liikala muistelee naurahtaen. Väenpaljous aiheutti myös onnettomuuden, kun lisäistuimiksi tuotu penkkirivi petti katsojien alla.
–Kukaan ei onneksi loukkaantunut, Liikala toteaa.
Nykyisin on enemmän ”ameriikan meininkiä”
Liikala arvostaa korkealle Lännen joukkueiden pelinjohtajia, jotka hänen mukaansa onnistuivat nostamaan henkeä ja saamaan pelaajat panostamaan otteluihin.
–Vapauksia ei annettu kenellekään. Peli oli pääasia ja pelasimme aina voitosta, hän painottaa.
Liikala on seurannut Itä-Lännen nykytilannetta hieman harmissaan: –Kieltäytymisiä tulee aiempaa useammin ja peleissä on “ameriikan meininkiä”. Toki ymmärrän, jos sitä pelaajilta odotetaan, mutta mielestäni Itä-Länteen valinta on suuri kunnia, ja sitä tulisi tavoitella. Yleisö kuitenkin kaipaa kunnon peliä. Ehkäpä voittajajoukkueen palkitseminen voisi kasvattaa osallistumis- ja voitontahtoa.
Liikalasta on hienoa, että tapahtuma järjestetään Vimpelissä.
–Isosta kuormasta varisee jotain kyläänkin.
Saarikenttä tarjoaa hienot puitteet ottelutapahtumalle, mutta haasteena hän näkee kylän koon majoitus- ja ravitsemispalveluiden tuottajana. Talkoohenki on Vimpelissä kuitenkin vahva, ja Liikalalta löytyy luottoa tapahtuman onnistuneelle järjestämiselle.
–Toivon, että näemme täydet katsomot ja mahdollisimman hyvää peliä. Edellisellä kerralla Vimpelissä pelattiin vain miesten Itä-Länsi -ottelu. Nyt paikkakunnalle on luvassa paljon yleisöä, sillä myös naisten sekä tyttöjen ja poikien pelit ovat Saarikentällä.
Liikalalla terveisiä Vimpelin Vedosta valituille pelaajille: –Nauti pelistä ja ota kaikki irti mitä on otettavissa. Se on ainutkertainen tilaisuus.
Pesäpallolegenda katsoo peliä konkarin silmin
Vesa Liikala harrasti nuorena miehenä myös yleisurheilua, joka väistyi pesäpallon tieltä kokonaan vasta armeijan jälkeen. 16-vuotiaana Liikala kutsuttiin Veto-legenda Rauno Latvalan toimesta kokeilemaan ykkösjoukkueeseen. Siitä alkoi pesäpalloura, joka vei Liikalan pelaamaan Vimpelin Vedon lisäksi Alajärven Ankkureihin ja Oulun Lippoon. Hän toimi pelaajauransa jälkeen useana vuonna Vedossa pelinjohtotehtävissä. Nykypesäpalloa Vesa Liikala seuraa tarkasti. Vimpelin Vedon lisäksi hän kannustaa Kempeleen Kiriä, jossa pelaa vävypoika Olli Heikkala.
Monelle järviseutulaisellekin on tuttu Vimpelin slogan “Pieni kylä, monta sankaria”. Vesa Liikalan mielestä tämä lausahdus pitää paikkansa, sillä Vimpelistä löytyy pesäpallon saralta monta todellista sankaria.
–Minun mielestäni sankareista melko vähälle huomioille ovat jääneet juniorijoukkueiden valmentajat. He tekevät pelaajia. Parhaat valmentajat pitäisikin laittaa vetämään pienimpien joukkueita.
Pesäpallolegendaksi ansaitusti nimetty Vesa Liikala seuraa otteluita kokenein silmin. Hänellä on yhdestä pelillisestä asiasta vankka näkemys: Matalat syötöt ovat ujuttautuneet peliin, mutta ne eivät Liikalan mielestä kuulu pesäpallon luonteeseen.
–Me muistamme hienot lyöntisuoritukset vielä vuosikymmenienkin jälkeen, mutta kuka muistaa sitä liian matalaa syöttöä, jonka tuomari hyväksyi? Ei kukaan. Katsojat kaipaavat hyviä lyöntejä, eivät matalia syöttöjä.
Vedon lyöntivoimainen joukkue ilahduttaa
Vimpelin Vedon tämän kauden menestystä Liikala on katsellut hyvillä mielin.
–Joukkue on lyöntivoimainen, ja lukkari Ville Soini on tuonut uudenlaista energiaa vahvalla heittokädellään. Nyt joukkueessa on monta kotiuttajaa. Aina joku onnistuu, Vesa Liikala summaa.
Pelaajaurallaan Liikala ei saavuttanut mestaruutta.
–Jostain syystä sitä ei minulle annettu, hän pohtii. Mestaruuspelien veroisina hän pitää kuitenkin pelejä, joissa ratkottiin joko sarjasta tippuminen tai sinne nouseminen.
–Ne olivat kovia pelejä. Onneksi minun urallani nousuja on yksi enemmän kuin putoamisia.
Leena Rannanpää
