Kuinka pärjäät kesäasunnollasi, jos sähköt menevät poikki? Entä jos hanasta ei tulekaan vettä? Mitä jos puu kaatuu ajotielle, etkä pääsekään poistumaan mökiltä?
Etukäteen häiriötilanteisiin varautuminen on tärkeää myös kesäasukkaalle, asui hän sitten pienessä hirsimökissä erämaajärven rannalla tai taajamassa palvelujen läheisyydessä. Alkeellisessa mökkipahasessa, jossa juoksevaa vettä ja sähköä ei ole koskaan ollutkaan, pärjääkin huomattavasti paremmin, sillä silloin ei olla myöskään niiden varassa!
Kun pihasta löytyy oma kaivo, josta voi käsivoimin vinssata juomavettä, ollaan jo miltei omavaraisia. Etenkin kun on muistanut varata edes jonkinlaisen kuivamuona- ja säilykepurkkiarsenaalin ruokakomeroon. Ruokakin erämökillä on yleensä totuttu valmistamaan kaasulla tai puita polttamalla, joten senkään suhteen ei tarvitse panikoida eikä turhaan käsiään levitellä.
Talousveden saaminen häiriötilanteessa on tärkeää, mutta sähköriippuvaisuus on nykyään monelle se suurin kompastuskivi – mielen vetävät matalaksi pienetkin katkokset sähkönjakelussa, saati sitten jos sähköttömyyttä piisaa päiväkaupalla! Suurinta addiktiota koetaan kännyköihin ja muihin älylaitteisiin. Vieroitusoireita voi esiintyä laidasta laitaan, eikä se koske ainoastaan nuorisoa, vaan aivan samalla tavalla riippuvaisia internetin ihmemaailmasta ovat keski-ikäiset ja vähän varttuneemmatkin kansalaiset.
Miten sitten pitkiin katkoksiin voisi varautua? Teknisesti se on suhteellisen helppoa, ja monelta löytyykin kotoa kaikenlaisia aggregaatteja ja varavirtalaitteita, joilla älylaitteet saadaan ladattua. Myös läppäristä saa hätätilanteessa lisää virtaa, jos sen nyt on viitsinyt kesäpaikkaansa mukanaan raahata.
Henkisesti pitkästä sähkökatkoksesta selviäminen onkin sitten ihan toinen juttu, sillä nykyihminen ei enää tahdo millään taipua hiljaiseen toimettomuuteen ja henkinen kriisinkestävyys on todettu asiaksi, jota voisi jokainen tahollaan kehittää. Uudehkona terminä onkin esitelty FOMO eli fear of missing out, joka tarkoittaa pelkoa siitä, että jää paitsi jostain merkityksellisestä tai palkitsevasta kokemuksesta. Sitähän me kaikki kieltämättä koetaan, jos emme pääsekään joka välissä somea ja juorusivustoja selailemaan.
Omassa nuoruudessani Aku Ankat, Asterixit ja muut sarjikset olivat aikuisten mielestä turhaa ajanvietettä, mutta voisiko siinä olla yksi hyvä lääke tähän ongelmaan? Nykynuorisoa on parjattu huonosta lukutaidosta ja usein kokonainen romaani voi olla liian iso pala purtavaksi, olisiko helpompi lähteä liikkeelle sivuista, joissa tarinaa voi seurata myös kuvien avulla? Myös sudokut ja sanaristikot ovat sopivaa aivojumppaa ihan kaikenikäisille ja niitä voisi ripotella joka paikkaan pahan päivän varalle.
Hyviä vinkkejä varautumiseen saa uudelta, viranomaistenkin ylistämältä kylävara.fi-sivustolta, ja kannattaa myös tutustua SPEKin 72 tuntia -kotivaraohjeistukseen.
Lopuksi pieni vinkki: nykyään kun kaikilla on jo kaikkea, voi vaikkapa synttärilahjaksi hankkia suodatinpullon. Se on kätevä tapa varmistaa juomaveden saanti patikkaretkellä tai vesikatkon aikana. Arvokashan se saattaa olla, mutta hädän tullessa se voi olla joskus kultaakin arvokkaampi!
Eija Pippola
Kyläaktivaattori, Leader Aisapari ry
