Siirry sisältöön
Uutiset
Suvun kesäpaikka Alajärven Vähäsaaressa on merkityksellinen paikka tekstiilitaiteilija Kaarina Heikinheimolle. –Isäni osti saaren 1932 Ojajärveltä, joka oli muuttamassa Vaasaan, ja vietimme siellä paljon aikaa lapsuusvuosinani. 1952 muutimme Vaasaan, minkä jälkeen saari on ollut kesäpaikkana. Mökki on kuulunut elämääni tiiviisti; ainoastaan isän kuoleman jälkeisenä kesänä en käynyt Alajärvellä. Nykyisin näen unia vain sieltä, unessani en koskaan ole Vaasassa, kertoo Heikinheimo. Heikinheimon isä, Martti Johannes Heikinheimo, toimi Alajärvellä kunnanlääkärinä 21 vuoden ajan. –Muistan muutenkin todella elävästi ajan, kun asuimme Alajärvellä, vaikka olin vain 5-vuotias muuttaessamme pois. Minulla on paljon muistoja Väinölästä ja talon ympäristöstä, Aallon mammusta ja pappilasta, selvää filmiä. Lapsuuskesistä mökillä ...
Olen tyhjentänyt veljeni kanssa lapsuudenkotiamme, sitä, mistä äiti ja isä ovat jo poisnukkuneet, mutta jossa lapsuutemme, lastemme lapsuus ja sukupolvien ketjun eletty elämä vielä viipyvät. Talossa on asuttu pitkään, sukupolvet yhdessä ja erikseen. Isä kertoi tarinoita siitä, kuinka ”ennen vanhaa” talo oli kotina kolmelle tai jopa neljälle sukupolvelle yhtä aikaa. Se oli kotina sotavangille, evakoille, sedille ja tädeille, uittomiehille ja rippi- ja koulupojille ja ajoittain kiertäville vieraille. He tiesivät, että ketään ei käännytetä pois. Hirsissä säilyvät edelleen menneiden sukupolvien äänet. Aikakerros aikakerrokselta olen kuorinut esiin muistoja. Säilöttyjä laatikoita, kirjekuoria tai rasioita avatessani en ole tiennyt minkä tarinan niistä löydän. Löydänkö ...
