Ministeri Lulu Ranne vastasi Vesa Kallion kirjalliseen kysymykseen paikallislehtien tulevaisuudesta. Ministerin mielestä paikallisen journalismin näivettymisellä on yhteys demokratian heikentymiseen.
Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps.) on vastannut mikkeliläisen kansanedustajan Vesa Kallion esittämään kirjalliseen kysymykseen paikallislehtien tulevaisuudesta. Ministeri lähetti kirjallisen vastauksensa eduskunnan puhemiehelle viime tiistaina.
Vesa Kallio kysyi muun muassa sitä, millaisen merkityksen hallitus näkee paikallisella tiedonvälityksellä ja uutisoinnilla kasvukeskusten ulkopuolisessa Suomessa. Hän kysyi myös, näkeekö hallitus, että valtion tehtäviin kuuluu osaltaan olla turvaamassa paikallisen tason tiedonvälitystä ja uutisointia koko Suomessa, ja pitääkö hallitus oikeana, että Postin toiminta vaikeuttaa paikallisen tiedonvälityksen ja uutisoinnin tasapuolista toteutumista koko Suomessa?
Vastauksena kysymykseen ministeri Ranne esitti poliittisesti ympäripyöreitä lauseita, mutta mitään selkeää ratkaisua vastauksesta ei herunut.
Ranteen mielestä riippumaton journalistinen media on kuitenkin keskeinen osa demokraattista yhteiskuntajärjestystä. Ranne jatkaa vastauksessaan, että paikallisen journalismin näivettymisellä on yhteys demokratian heikentymiseen.
–Lisäksi paikallismedialla on suuri vaikutus kansalaisten intoon ja mahdollisuuksiin osallistua poliittiseen päätöksentekoon, Ranne toteaa.
On kiistatonta, että paikallisella tiedonvälityksellä ja uutisoinnilla on keskeinen merkitys demokratian toteutumisen kannalta kaikkialla Suomessa.
Media-alan murros on syönyt tuloja
Mediamarkkinat ympäri maailmaa ovat kuitenkin kokeneet 2000-luvulla merkittävän rakenteellisen muutoksen. Viimeisen noin 20 vuoden aikana media-alan ja paikallisen tiedonvälityksen toimintaedellytyksiin on vaikuttanut ennen kaikkea kulutuskäyttäytymisen ja mainosmarkkinan murros. Viimeisen noin 15 vuoden aikana muun muassa suomalaisten sanomalehtien kuluttaja- ja mediamyyntitulot ovat laskeneet lähes 40 prosenttia, Ranne muistuttaa vastauksessaan.
Postitoimintaa säännellään Suomessa postilailla, jonka mukaan Postin tarjoamiin yleispalveluihin kuuluvat laadukkaat peruspalvelut turvataan jokaiselle kansalaiselle lain edellyttämissä aikarajoissa. Sanomalehtijakelu on sanomalehtien jakelutukea lukuun ottamatta kuitenkin rajattu postilain soveltamisalan ulkopuolelle eli se on Suomessa markkinaehtoista toimintaa.
Kuinka toteutuu oikeus tiedonsaantiin, jos jakelu ja kohonneet kustannukset vievät toimintaedellytykset?
Ranne vetoaa vastauksessaan myös digitaalinen murroksen vaikutuksiin, jonka myötä laskevat jakelumäärät ovat nostaneet paperisten lehtien jakelukustannuksia. Tilanteesta tekee ministerin mukaan haasteellisen se, että paine vähentää lakisääteisiä yleispalvelun alaisia jakelupäiviä kasvaa jatkuvasti. Samalla paperiset sanomalehdet ovat edelleen tärkeä tiedonlähde paikallisella tasolla ja toisaalta myös keskeinen tulonlähde kustantajille.
Ranteen mielestä sanomalehtijakeluun kytkeytyy kansalaisten perusoikeuksien toteutuminen ja erityisesti perustuslaissa turvattu sanavapauteen sisältyvä oikeus tiedonsaantiin.
Ranteen mainitsema jakelutuki ei selkeästi ole toimiva ratkaisu, sillä siirtokelpoista määrärahaa on jäänyt vuosilta 2023–2025 käyttämättä. Jakelutuen vuosittainen määräraha puolittuikin 15 miljoonasta eurosta 7,5 miljoonaan euroon vuosille 2026–2028.
–Nykyinen jakelutuki auttaa paikallislehtiä valitettavan vähän. Nykyisellä tuella on pyritty varmistamaan viisipäiväinen jakelu, ja tuen piiriin voi kuulua vain vähintään kolme kertaa viikossa ilmestyvien sanomalehtien jakelu. Uutismedian liiton 133 jäsenpaikallislehdestä lähes kaikki ilmestyvät vain kerran tai kaksi kertaa viikossa, joten ne jäävät jakelutuen ulkopuolelle, kertoo Uutismedian liiton järjestöpäällikkö Ilona Hannikainen.
Raha ei kohdistu niihin lehtiin, joilla jakelukustannusten nousu on kaikkein suurimpia haasteita. Jotta jakelutuki todella auttaisi paikallislehtiä, tukijärjestelmää ja sitä koskevaa lainsäädäntöä pitäisi Hannikaisen mielestä muuttaa.
Auttaisiko sanomalehtien arvonlisäveron poisto?
Ranne vetoaa vastauksessaan siihen, että julkisen talouden säästöpaineista huolimatta hallitus on pitänyt kiinni sanoma- ja aikakauslehtien alennetusta arvonlisäverokannasta (10 %) kotimaisen tiedonvälityksen edistämiseksi. Tosiasiassa tämä arvonlisävero lisättiin sanomalehtiin vasta vuoden 2012 tammikuussa 9 prosentin arvonlisäverona ja nostettiin 10 prosenttiin osana laajempaa verouudistusta vuonna 2013. Tätä ennen sanomalehtitilauksissa ei ollut arvonlisäveroa. Esimerkiksi Norjassa noudatetaan edelleen nollan prosentin verokantaa sekä digitaalisten uutispalveluiden, nettilehtien että painettujen sanomalehtien osalta. Verovapaus ei kuitenkaan Norjassa koske aikakausi- ja viihdelehtiä.
Tiedonvälityksen ja uutisten siirtyessä enenevissä määrin verkkoon liikenne- ja viestintäministerin mielestä on tärkeä pohtia, edistetäänkö niukkojen resurssien aikana paikallisen tiedonvälityksen elinvoimaa parhaiten nykyisenkaltaisella jakeluyhtiöille kohdistuvalla tuella vai vaihtoehtoisesti muilla toimenpiteillä, jotka tukisivat paikallisten uutisten jakelua laajemmin eri kanavia pitkin. Tulevaisuudessa on Ranteen mielestä tarpeellista arvioida yleispalvelun ja jakelutuen suhdetta eli sitä, onko yleispalvelun suora tukeminen kannattavampaa kuin erillisen jakelutuen myöntäminen.
Paikallislehtien päätoimittajayhdistys jätti viime keväänä vetoomuksen paikallislehtien pelastamiseksi myös pääministeri Petteri Orpolle päätoimittajien Kesärannan vierailun jälkeen maaliskuussa. Vaikuttajatapaamiset ovat päätoimittajayhdistyksen jokavuotista yhteistoimintaa. Pääministeri ei koskaan palannut asiaan.
Paikallislehtien määrä vähenee, mutta paljon hitaammin kuin yleisestä keskustelusta voisi päätellä. Uutismedian liiton jäsenpaikallislehtiä oli vuonna 2010 140 ja nyt niitä on 133. Suurempi muutos tapahtuu lehtien sisällä. Ilmestymiskertoja on vähennetty, lehtiä yhdistetään ja liiketoiminta digitalisoituu. Kasvavat jakelukustannukset voivat kiihdyttää tätä kehitystä.
Tiina Judén
päätoimittaja
Puumala-lehti
