”Syntiä tekee, joka lähimmäistään halveksii, autuas se, joka köyhää säälii.”
Elämme aikaa, jolloin ihmisiä arvioidaan nopeasti. Sosiaalinen media, uutiset ja arkiset keskustelutkin tarjoavat loputtomasti tilaisuuksia arvostella, leimata ja vähätellä toisia. On helppoa katsoa ihmistä hänen virheidensä, asemansa tai varallisuutensa kautta. Vaikeampaa on nähdä hänessä ihminen.
Sananlaskujen kirjoittaja muistuttaa, että halveksunta ei ole vain harkitsematon sana. Se on syntiä. Jokainen ihminen on Jumalan luoma ja siksi arvokas riippumatta siitä, kuinka menestynyt, köyhä, vahva tai heikko hän on.
Useimmiten lähimmäisenrakkaus ei kuitenkaan näy suurina sankaritekoina. Se näkyy tavallisessa arjessa ja on sitä, että tervehdimme ihmistä, jonka ohi muut kulkevat huomaamatta. Se on yksinäisen naapurin oven koputtamista ja kuulumisten kysymistä. Se on kärsivällisyyttä vanhusta kohtaan kaupan kassajonossa tai rohkaiseva sana nuorelle, joka epäilee omia kykyjään.
Se on myös sitä, että emme lähde mukaan juoruiluun työpaikan kahvipöydässä, emme kirjoita loukkaavaa kommenttia verkkoon emmekä sulje silmiämme, kun joku jää ryhmän ulkopuolelle. Armahtavaisuus voi olla sitäkin, että annamme anteeksi ihmiselle, joka on pettymyksellään tai sanoillaan loukannut meitä.
Tekstissä vastakkain asetetaan kaksi tietä. Toinen johtaa harhaan – oman edun tavoittelu, välinpitämättömyys ja valhe. Toinen johtaa rakkauteen – hyvän tekeminen, rehellisyys ja lähimmäisen auttaminen. Jumalan valtakunnassa suuruutta ei mitata vallalla eikä omaisuudella, vaan sillä, kuinka paljon ihminen välittää toisista.
Erityisen puhuttelevat sanat köyhistä ja heikoista. Arjen tilanteissa se voi tarkoittaa esimerkiksi ruoka-apuun lahjoittamista, vapaaehtoistyötä, naapurin lumitöissä auttamista tai sitä, että kuuntelemme ihmistä, jolla ei tunnu olevan ketään muuta kuuntelijaa. Pienet teot eivät ehkä päädy otsikoihin, mutta ne voivat olla ratkaisevia sille, joka niitä tarvitsee.
Myös totuuden merkitystä korostetaan. Rehellinen todistaja voi pelastaa ihmishenkiä. Totuus näkyy arjessa siinä, että uskallamme myöntää virheemme, pidämme lupauksemme ja puhumme toisista oikeudenmukaisesti. Valhe ja vääristely rikkovat luottamusta, mutta rehellisyys rakentaa sitä.
Jeesus opetti, että sen, minkä teemme yhdelle vähäisimmistä veljistämme, teemme hänelle. Siksi tämän päivän kysymys kuuluu: kenelle voisin tänään olla lähimmäinen? Ehkä vastaus löytyy aivan läheltä, omasta kodista, työpaikalta, naapurustosta tai siitä ihmisestä, jonka kohtaamme päivän aikana vain hetkeksi.
-KK-
