Kangas liukui pois muistokiven päältä perjantaina 17. heinäkuuta, ja Särkikylän kylätalon pihalle kokoontunut juhlaväki puhkesi aplodeihin. Yli sata henkilöä oli saapunut seuraamaan tilaisuutta, jossa Evijärvi-Seura paljasti muistokiven Yhdysvalloissa merkittävän uran tehneen Emil Hurjan kunniaksi.
Hurjan sukujuuret johtavat Evijärven Särkikylään, ja muistomerkki palauttaa hänen poikkeuksellisen elämäntarinansa symbolisesti takaisin lähtöpisteeseensä. Muistokiven lahjoitti kotiseutuneuvos Heikki Valijoki, ja siihen kiinnitetyn pronssilaatan sekä kaiverruksen lahjoitti evijärveläinen Ateno Oy.
Juhla alkoi PosiDivas-yhtyeen esittämällä Evijärvi-laululla. Tervetulosanat lausui Evijärvi-Seuran puheenjohtaja Sami Kangasmetsä, joka muistutti, että muistokivi kunnioittaa yhtä Evijärven kansainvälisesti merkittävimmistä sukujuurista. Muistokiven paljastamisen jälkeen juhla jatkui entisen pääministerin Esko Ahon juhlapuheella.
Aho tunnetaan ennen kaikkea poliitikkona, mutta hän on perehtynyt vuosien ajan myös suomalaiseen siirtolaisuuteen. Kirjassaan Sinivalkoisia säikeitä tähtilipun alla hän käsittelee laajasti myös Emil Hurjan elämänvaiheita.
Tarina alkoi Särkikylästä
Juhlapuheessaan Aho johdatti kuulijat yli sadan vuoden taakse aikaan, jolloin Emil Hurjan isä Matti Pitkäkangas syntyi Särkikylässä vuonna 1863. Lahdenkylässä tapahtuneen miestapon jälkeen hänen elämänsä sai uuden suunnan. Pitkäkangas lähti Amerikkaan, vaihtoi nimensä Matt Hurjaksi ja rakensi itselleen uuden tulevaisuuden. Hän opiskeli englannin kielen ja ymmärsi koulutuksen merkityksen myös omille lapsilleen.
Aho muistutti, että Emil Hurjan menestyksen taustalla oli ennen kaikkea isän rohkea päätös aloittaa elämä alusta uudessa maassa.
–Emil Hurjasta merkittävän tekee se, että hän joutui taistelemaan tiensä amerikkalaisen yhteiskunnan eturiviin alalla, jossa suomalaisesta taustasta ei ollut etua vaan pikemminkin se oli rasite. Hän nousi asemaansa omien kykyjensä ja osaamisensa ansiosta.
Ahon mukaan ensimmäisen polven amerikansuomalaisia on tutkittu paljon, mutta heidän jälkeläisensä ovat jääneet huomattavasti vähemmälle huomiolle, vaikka juuri he ovat vaikuttaneet merkittävästi Yhdysvaltain yhteiskunnan kehitykseen.
–Hurjan perheessä oli yksi ajatus ylitse muiden: lasten täytyi päästä kouluun, oppia englannin kieli ja löytää sitä kautta paikkansa amerikkalaisessa yhteiskunnassa. Maahan muuttavan täytyy pystyä integroitumaan uuteen yhteiskuntaan.
Ahon mukaan Emil Hurjan tarina osoittaa, kuinka yhden siirtolaisperheen valinnat voivat kantaa sukupolvien päähän. Särkikylästä lähtenyt tarina johti lopulta mieheen, joka vaikutti Yhdysvaltain politiikan kulisseissa ja nousi aikansa tunnetuimpien yhteiskunnallisten vaikuttajien joukkoon.
Maailman tunnetuin siirtolaisen jälkeläinen
Tilaisuuteen osallistunut Siirtolaisinstituutin entinen johtaja, emeritusprofessori Olavi Koivukangas pitää Emil Hurjaa poikkeuksellisena hahmona suomalaisen siirtolaisuuden historiassa.
–Olen kerännyt koko ikäni tietoja siirtolaisista, ja Emil Hurja on mielestäni maailman tunnetuin suomalaisen siirtolaisen jälkeläinen. Hän nousi Valkoisen talon vaikutuspiiriin, oli aikansa merkittävä mielipidetutkimuksen uranuurtaja ja jätti jälkensä myös maailmanhistoriaan, Koivukangas sanoi.
Juhlapuheessaan Esko Aho muistutti, että Hurjan nousu Yhdysvaltain vaikutusvaltaisimpien poliittisten taustavaikuttajien joukkoon oli poikkeuksellinen saavutus. Crystal Fallsissa Michiganissa vuonna 1892 syntynyt Hurja kehitti vaalien ennustamiseen perustuneen Hurja Trend Analysis System -menetelmän, jota pidetään mielipidemittausten varhaisena suunnannäyttäjänä. Myöhemmin vastaavanlaisen menetelmän teki tunnetuksi George Gallup.
Hurjan maine kasvoi niin suureksi, että hän pääsi vuonna 1936 Time-lehden kanteen. Hän vaikutti myös Suomen hyväksi edistämällä maan kutsumista Ruotsin rinnalle Delawaren siirtokunnan 300-vuotisjuhlallisuuksiin vuonna 1938 sekä osallistumalla talvisodan aikana Suomen tukemiseen Yhdysvalloissa.
Vaikutusvallastaan huolimatta kaikki Hurjan toiveet eivät toteutuneet. Ahon mukaan yksi hänen suurimmista pettymyksistään oli se, ettei presidentti Franklin D. Roosevelt lopulta nimittänyt häntä Yhdysvaltain suurlähettilääksi Suomeen.
Kunnianosoitus koko siirtolaissukupolvelle
Juhlan lopuksi Evijärven kunnan tervehdyksen esitti valtuuston puheenjohtaja Pertti Vesala. Sen jälkeen PosiDivas esitti Sininen ja valkoinen -laulun, minkä jälkeen kotiseutuneuvos Heikki Valijoki lausui päätössanat. Virallisen ohjelman päätyttyä juhlaväki siirtyi Särkikylän kylätalolle yhteisille juhlakahveille.
Juhlapuheensa loppupuolella Esko Aho palasi vielä kerran siihen pitkään matkaan, jonka Matti Pitkäkangas ja hänen poikansa olivat kulkeneet Särkikylästä Yhdysvaltain vallan ytimeen.
–Aikamoinen loikka täältä Särkikylästä Valkoisen talon tuntumaan. Se vaati Matti Pitkäkankaalta rohkeutta lähteä etsimään uutta elämää ja muuttaa omia elämäntapojaan. Samalla se edellytti, että Emil Hurja osasi hyödyntää ne mahdollisuudet, joita amerikkalainen yhteiskunta hänelle tarjosi.
Aho päätti puheensa muistuttamalla, että Särkikylään paljastettu muistokivi on kunnianosoitus paljon laajemmalle joukolle kuin vain yhdelle ihmiselle.
–Kun paljastamme tämän muistokiven, osoitamme samalla kunnioitusta niille noin 300 000 suomalaiselle siirtolaiselle ja heidän jälkeläisilleen. Heidän saavutuksensa eivät ole vain Amerikan historiaa – ne ovat myös Suomen historiaa.
Leevi Norrena
Tarina, joka pelasti Emil Hurjan hengen?
Siirtolaisinstituutin entinen johtaja, emeritusprofessori Olavi Koivukangas kertoi juhlayleisölle myös anekdootin Emil Hurjasta.
Koivukankaan mukaan Hurja oli ystävänsä kanssa Washingtonin lentoasemalla odottamassa lennon lähtöä. Aikaa oli vielä runsaasti, joten miehet päättivät käydä lentoaseman baarissa. Ensimmäisen drinkin jälkeen Hurja totesi, että aikaa riittää vielä toisellekin, ja keskustelu jatkui niin vilkkaana, että koneeseen lähtö unohtui.
Hetken kuluttua lentoaseman kuulutus kertoi järkyttävät uutiset: heidän oli määrä olla koneessa, joka oli juuri syöksynyt maahan, eikä kukaan matkustajista ollut selvinnyt hengissä.
Koivukankaan mukaan Hurja muisteli tapahtumaa myöhemmin omalla huumorillaan.
–Sen jälkeen olen aina ottanut toisenkin paukun. Se toinen paukku pelasti henkeni.
