Lehtimäen Ränkiviikko huipentuu Ränkipäiviin. Tämän vuoden järjestysnumero oli 40, joten kyseessä on juhlavuosi. Ränkipäivät eroavat monista kesätapahtumista siinä, että painopiste ei ole markkinoissa. Sen sijaan monet yhdistykset ovat näkyvästi esillä.
Harri Pihlaja katseli markkinoilla ympärilleen ja teki arvion, että 60 prosenttia paikalla olleista on entisiä lehtimäkeläisiä tai kesäasukkaita. Pihlaja oli aikoinaan Lehtimäen yrittäjien sihteerinä suunnittelemassa ensimmäisiä Ränkipäiviä ja oli toiminnassa mukana useamman kymmentä vuotta. Hänen näkemyksensä oli, kun monen muunkin, että Ränkipäivien anti on seurustelussa ja tuttujen tapaamisessa.
Perinteistä ohjelmaa Ränkipäivillä
Ränkipäivien ääni on Kauko Ukonmäki. Hän on ollut juontajana alusta alkaen. Vakio-ohjelmaa on Lehtimäen Jyskeen ”palkintoskaala” vuoden saavutuksista. LC-Lehtimäki tapansa mukaan palkitsi vuoden liikuttajan, esimerkillisen nuoren ja kulttuurihenkilön. Yhdessä osuuspankin kanssa se lahjoitti kaikille koulunsa aloittaville pyöräilykypärät. Lehtimäen mieslaulajat ovat vakioesiintyjiä. Tänä vuonna kuultiin lisäksi Järvi-Pohjanmaan kansalaisopiston harmonikkapiirin esitys, Joonas Erkkilän upeaa laulua ja paljon muuta. Tunnelma oli lämmin myös sään puolesta.
”Lehtimäkeläisyys on elinehto ja mielentila”
Ränkipäivien juhlapuheen piti Aila Ahopelto otsikolla Mitä lehtimäkeläisyys minulle merkitsee. Lupauduttuaan puhujaksi hän kertoi miettineensä, voiko kala kertoa, mitä vesi sille merkitsee.
–Lehtimäkeläisyys on minulle elinehto. Lehtimäki on koti, jossa on helppo hengittää. Olen syntynyt täällä, juurtunut tänne ja viettänyt lähes 40 vuotta työpäiväni kunnantalolla. Tunnen lehtimäkeläisyyden paitsi sydämessäni, myös paperilla ja pykälinä. Vuosikymmenet opettivat, että lehtimäkeläinen on sitkeä, ja olemme pitäneet huolta omistamme ja toisistamme.
Ahopelto lisäsi, että sosiaalijohtajana näki lehtimäkeläisyyden ytimen. Se on suoraselkäisyyttä, pientä jääräpäisyyttä ja sitä, että naapuria ei jätetä. Kuntaliitos ei ole hävittänyt identiteettiä. Lehtimäkeläisyys on mielentila, se tunne, kun ajaa kotiin ja maisema alkaa kumpuilla juuri oikealla tavalla.
Vapaaehtoistyötä ja yhteisöllisyyttä
Eläkepäivinään Ahopelto on kokenut lehtimäkeläisyyden uudessa valossa vapaaehtoistyön, kuten ystävätoiminnan ja harrastusten kautta. Sota-aikana syntyneenä Ahopelto on nähnyt, kuinka hyvinvointiyhteiskunta rakennettiin.
–Tänä päivänä tunnen suurta huolta palvelujen heikkenemisestä. On todella tärkeää ihmisen saada apua läheltä ja silloin, kun tarve on suurin.
Ahopelto otti esiin hyvinvointialueen säästöt ja palveluiden karsimisen seuraukset. Hän myös korosti, että nykymaailmassa vapaaehtoistyö on korvaamattoman tärkeää yksinäisyyttä ja turvattomuutta tuntevan ihmisen elämässä. Sitä täällä tekevät monet järjestöt. Lopuksi hän vielä korosti vahvaa yhteisöllisyyttä.
–Nautitaan yhdessäolosta ja pidetään lehtimäkeläinen lippu korkealla, olkoon hallinnollinen osoite mikä hyvänsä. Me ollaan alajärveläinen kylä. Alajärvi on alaista seutua ja Lehtimäki korkeammalla, lähempänä taivasta.
Sirpa Perkkiö
