Vimpelin Lakaniemestä kotoisin oleva Elina Kataja (os.Kivinen) on juuri palannut Suomeen työskenneltyään kolme vuotta Intiassa. Lähes vuorokauden kestäneellä matkalla Elinan matkustuskavereina oli hieman erikoinen joukko: kolme intialaista kissaa, Aru, Om ja Rio. Neljäs kissa Daya lensi Elinan kollegan mukana päivää myöhemmin.
–Alun perin minun ei pitänyt ottaa Intiasta kissoja mukaan, mutta joulukuussa kun päätin lähteä Intiasta takaisin Suomeen, totesin, että voisin kuitenkin tuoda tämän nelikon mukanani, Elina sanoo.
Kissat tulivat Elinan hoitoon paikalliselta mieheltä, joka yrittää hoitaa edes pientä osaa Mumbain valtavasta katukissojen ja -koirien määrästä.
Eläimen tuominen Intiasta Suomeen ei ole yksinkertaista. Prosessissa eläin rokotetaan useampaan otteeseen, toimitetaan verinäytteitä laboratorioon, pyydetään eläinklinikalta ja erilaisista virastoista leimoja ja dokumentteja. Kissojen papereiden järjestäminen vei kokonaisuudessaan puoli vuotta, ja viimeiset leimat lentolupaan voi saada vasta vuorokautta ennen lentoa. Kaiken tämän jälkeen jokaisella kissalla oli 25 erilaista todistusta, joiden avulla ne pääsivät Suomen tullin läpi maahan. Helsingissä väsynyt matkaseurue lepäsi hotellissa, ja saapui juhannukseksi Vimpeliin.
–Katsoin seitsemänvuotiaana ilman vanhempieni lupaa dokumentin ulkomailla tapahtuvasta eläinrääkkäyksestä. Dokumentti järkytti minua niin, että päätin isona pelastaa kaikki maailman kissat, Elina muistelee eläinsuojelutyönsä alkua.
Opiskelun, valmistumisen ja työuran alun jälkeen Elina muutti Hattulaan, jossa mahdollistui kissojen sijaiskotina toimiminen.
–Kaikkiaan käsieni läpi on kulkenut noin 400 kissaa. Olen hoitanut pieniä pulloruokintaa vaativia pentuja ja välillä niin huonokuntoisia, että joidenkin kohdalla olen joutunut valmistautumaan pahimpaan, Elina toteaa.
”Töttiäisillä” 40 000 seuraajaa somessa
Vielä Suomessa asuessaan Elina ylläpiti Katajankulmalaiset-sometiliä, johon kertyi noin 18 000 seuraajaa. Luku räjähti viime syksynä, kun Elina pelasti työpaikkansa työmaalta neljä muutaman päivän ikäistä emonsa hylkäämää kissanpentua. Elina ruokki Töttiäisiksi nimeämiään pentuja salaa työpaikallaan ja päivitti niiden kuulumisia someen. Kommenttien määrä oli valtava, ja seuraajia on kertynyt nyt 40 000. Alkuperäiset Töttiäiset eivät selvinneet pentuaikaa pidemmälle. Someyhteisön lämpö ja myötäeläminen oli käsinkosketeltavaa, kun seuraajat jakoivat Elinan surun.
Nyt Suomeen muuttaneet kissat ovat myös Töttiäisiä, ja seuraajat elävät niiden vaiheita täydellä sydämellä. Elina vakuutti vielä viime syksynä, että ei tuo Intiasta kissoja Suomeen. Rio, Aru, Om ja Daya kuitenkin saivat maailmanmatkaajan pään kääntymään ja rupeamaan hengästyttävään lupaprosessiin karvatassujen tuomiseksi Pohjolaan.
”Vedän välillä henkeä”
Elina Kataja työskenteli ennen Intiaan muuttoa muun muassa varhaiskasvatuksen opettajana, projektivetäjänä, päiväkodinjohtajana ja kouluttajana. Intiassa hän toimi varhaiskasvatuksen ja alaluokkien vararehtorina suomalaiseen pedagogiikkaan nojaavassa yksityiskoulussa, oli opettajakoulutuksen päällikkö ja tuotti oppimateriaalia. Nyt Intian jälkeen hän suuntaa katseen Malesiaan, jossa parin kuukauden Suomen-loman jälkeen on luvassa viisivuotiaiden ekaluokkalaisten opettaminen.
–Nyt jos joku etsii kehittäjää, minä en ole kuulevinani! Vedän välillä henkeä. Toisaalta olen ollut aina sellainen, että teen kaiken täysillä, niin en voi luvata mitään, Elina naurahtaa.
Töttiäiset jäävät Suomeen ystävien hoitoon. Elina lupaa pitävänsä katseen pois kissoista, mutta toteaa samassa lauseessa, ettei usko lupaukseensa itsekään.
Leena Rannanpää
