Kun olimme seurakunnan tiloissa, Ilmari Joensuun pitämässä rippikoulussa 1982, muistan meidän yhden koekysymyksen aiheen: paatunut omatunto. Mitä se on? Nyt, yli 40 vuoden jälkeen olen alkanut sitä uudelleen pohtimaan.
Raamattu kuvaa paatuneen omantunnon vaarallisena hengellisenä tilana, jossa ihminen on menettänyt kykynsä erottaa oikean väärästä ja tullut välinpitämättömäksi Jumalan tahtoa kohtaan. Paavali kuvailee 1. Timoteuksen kirjeessä (4:2) viimeisinä aikoina esiintyviä ”valheenpuhujia”, joiden omatunto on ”merkitty poltinraudalla”. Tämä mietelause viittaa siihen, että omatunto on arpeutunut, tunnoton ja kuollut, aivan kuten iho, jota on poltettu kuumalla raudalla. Paatunut omatunto johtaa moraaliseen välinpitämättömyyteen, jumalattomuuteen ja epäinhimillisyyteen. Kun ihminen on toistuvasti toiminut vastoin omatuntoaan, se lakkaa varoittamasta, eikä syyllisyyttä enää tunneta.
Raamattu yhdistää paatuneen omantunnon uskon luopumukseen ja riivaajien oppien seuraamiseen. Paatunut omatunto kytketään usein ”hylättyyn mieleen”, mikä tarkoittaa, että ihminen on kääntänyt selkänsä Jumalalle ja Hänen totuudelleen. Paatunut ihminen voi uskoa omat valheensa ja ajatella, että voi tehdä mitä tahansa, kunhan se tuntuu hyvältä. Omatunto ei ole erehtymätön, vaan se voi turmeltua tai paatua, jos sitä ei hoideta Jumalan sanan mukaisesti. Se on merkki vakavasta sielunhoidollisesta tilasta, jossa ihminen on vaarassa paaduttaa sydämensä lopullisesti.
Tervettä omaatuntoa on syytä pitää mielessä kasvatuksessa ja koulutuksessa. Valitettavasti omatunto voi olla myös sairas, vääristynyt, yliherkkä tai paatunut. Paatunut omatunto ei johda ainoastaan jumalattomuuteen vaan myös epäinhimillisyyteen. Omatunto toimii sen pohjalta, millaisella arvomaailmalla ja kasvatuksella sitä on ruokittu.
Aihe on ajankohtainen ihmisten hädän keskellä.
Lasse Pippola
