Joka kylässä lienee kohteita, joiden toivoisi siistiytyvän tai puskittuvan niin perusteellisesti, ettei hoitamatonta alaa edes näkisi. Etenkin kevätaikaan nämä maapläntit tuntuvat huutavan hoitoa.
Vimpelin kirkonkylässä molempien ruokakauppojen tienoot näyttävät roskaantuvan helposti roskapöntöistä huolimatta. Pumptrack-radan tienoo on yksi paikoista, jossa karkkien ja jäätelöiden käärepaperit sekä sipsipussit lepattavat tuulen vietävinä Savonjokeen. Osa roskaajista on radan käyttäjiä, mutta on heillä hyviä apulaisia: avonaisia ja usein täysiä roskapönttöjä pelmuuttavat harakat ja varikset.
Murheellisimman näkymän kirkonkylän raitilla tarjoaa Aapiskujan pään villiintyvät peltolohkot riukuuntuvine ojanvarren koivuineen ja muumioituneine omenapuineen. Parinsadan metrin päästä erottuu pyöreää kattomuotoa vain vaivoin. Näkymän eriskummallisuutta korostaa vielä se, että katto kuuluu Suomen ainutlaatuiselle puiselle pyöreälle kirkolle, jota on viime vuosina remontoitu ja jonka sisätiloja kunnostetaan tänäkin keväänä. Ja aivan kirkkorakennuksen lähellä on rapistuvaa rakennuskantaa, villiintyvää pihaa ja puoliksi kaatunutta aitaa. Kirkon arvo rakennuksena on ymmärretty, toivoisi sen lähialueella annettavan rakennukselle arvoa siistimällä ympäristöä. Jos siistimisen pontimena ei ole kirkkorakennus, antaisiko keskustan yleisilmeen kohotus tai pesiksen suurtapahtuma vauhtia ympäristön petraukseen?
Vuokko Pajala
