Juttu lyhyesti
Yksityistiet ovat merkittävä osa maaseudun infraa ja huoltovarmuutta. Lisäksi niillä on suuri merkitys pelastustoimen toiminnalle, joten niiden kunto on hyvinkin tärkeä.
Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla on kartoitettu Metsäkeskuksen hankkeella vedenottopaikkoja maastopaloja varten – niille pääsemiseen vaikuttaa ratkaisevasti teiden kunto.
Yksityistiet ovat merkittävä osa maaseudun infraa ja huoltovarmuutta. Lisäksi niillä on suuri merkitys pelastustoimen toiminnalle, joten niiden kunto on hyvinkin tärkeä, kertoi YSI-yksityistiet ja sillat hyvään hoitoon-hankkeen projektipäällikkö Hannu Ulvinen Suomen Metsäkeskuksesta Pelastusliikenne yksityisteillä -webinaarissa 11. maaliskuuta.
Hänen mukaansa Etelä-Pohjanmaalla on 10 000 kilometriä yksityisteitä ja noin 3 600 tiekuntaa. Paljon on myös yksityisteitä, joilla ei ole tiekuntaa.
Vaikka yksityisteiden tiekunnilla on oikeus rajoittaa teiden käyttöä, se ei koske elintärkeitä kuljetuksia, kuten esimerkiksi maidonkeräilyä, jokaisen oikeuksiin kulkevaa kävelyä tai pyöräilyä tai palo- ja pelastustoimen viranomaisliikennettä.
–Yksityistielaki toteaa, että tiekunta päättää tien kunnossapidon tasosta huomioiden säädösten edellytykset ja vaatimukset sekä osakkaiden liikennetarpeet.
Ainutlaatuinen kartoitus toteutettu Pohjanmaan alueella
Tiestö ja sen kunto ovat tärkeitä maastopalojen sammuttamisen näkökulmasta. Jos tiestö on kunnossa, päästään lähelle palopaikkaa ja sammutusvettä voidaan kuljettaa paikalle säiliöautoilla.
Mira Isoniemi Metsäkeskuksen Kokkolan toimipisteestä ja projektineuvoja Ari Louhivaara Seinäjoelta kertoivat yhdessä pelastuslaitosten kanssa toteutettavasta Metsäpaloihin varautumisen Win-win-win (W3) -hankkeesta, jolla Etelä- ja Keski-Pohjanmaalla parannetaan varautumista metsäpalojen sammuttamiseen.
–Riskit paloihin kasvavat kuumien ja kuivien kesien myötä. Vastaavia kartoituksia ei ole tehty muualla Suomessa.
Maakuntien alueella on kartoitettu noin 2 000 mahdollista vedenottopaikkaa, järviä ja pieniä lampia sekä siltapisteitä, maksimissaan 250 metriä tiestä, vähintään kilometri taajamasta. Kartoitettuja paikkoja on kaikkialla maakuntien alueella Seinäjoen ja Kokkolan keskustaajamia lukuun ottamatta.
–Tehtävämme on käydä kaikki kohteet maastossa läpi ja luokitella ne pelastuslaitosten kanssa sovittujen ohjeiden mukaan, minkä jälkeen sopiviksi havaitut siirretään heidän järjestelmiinsä helposti hyödynnettävässä muodossa.
Käydyistä kohteista 71 prosenttia on hyväksytty vedenottokohteeksi, mutta kaikkiin kohteisiin ei ole syystä tai toisesta päästy, Isoniemi kertoi. Keski-Pohjanmaa on kartoitettu kokonaan. Etelä-Pohjanmaalla on jonkin verran kohteita vielä kartoittamatta.
Tutkimusten aikana löytyi myös huonokuntoisia, pusikoituneita tai umpeen kasvamassa olevia teitä. Kapeat ja mutkaiset tiet eivät mahdollista säiliöautolla ajamista. Tien kantavuus voi olla myös heikko, jolloin hyvällekään vedenottopaikalle ei päästä.
–Etelä-Pohjanmaalla on vesistöjä, mutta usein teiden kunnossapito on jäänyt heikoksi, totesi Louhivaara.
Mitä lähemmäs maastopaloissa palopaikkaa päästään teitse, sen paremmat edellytykset sammuttamiseen
Pelastuspäällikkö Keijo Kangastie kehui ansiokasta selvitystä.
–Luonnonvedet ovat pelastuslaitokselle tärkeitä, ne vähentävät veden kuljetusmatkaa maastopaloissa ja samalla liikenteen määrää. Vaikka kartta kertoisi, että vettä on, voi olla kuiva suo vastassa. Lisäksi, että vettä voidaan ottaa sammutukseen, rannan on oltava kovaa maata, perille täytyy päästä autolla tai mönkijällä; ei liian kaislikkoinen, veden minimisyvyys puoli metriä ja laatu hyvä, ei liian humuspitoinen.
Kartoitusta hyödynnetään kauan kestävissä paloissa. Niissä tehdään myös liikennesuunnitelma: mistä voidaan ajaa, voidaanko järjestää yksisuuntainen liikenne.
Maastopaloissa haasteena on se, ettei palopaikkaan voi vaikuttaa. Tiet ja niiden kunto vaikuttavat suoraan siihen, kuinka tehokkaasti pelastuslaitos voi toimia.
–Kun päästään lähemmäksi, ensimmäinen yksikkö rajaa leviämistä reunoilta ja kärki pyritään ottamaan kiinni, mutta jos tuli pääsee kovalla tuulella leviämään isoksi, joudutaan karttojen avulla selvittää lähimmät tiet ja suunnitella taktiikka, mistä se saadaan kiinni.
Sopivia teitä voidaan tutkia Google Mapsin kautta ja dronella tarkistaa, ovatko tiet sellaisia, millä päästään kohteeseen. Joskus maanomistajat auttavat, he osaavat kertoa parhaat reitit.
Vettä pumpataan vedenottopaikoilta moottoriruiskuilla tai kuljetetaan säiliöautolla palopaikalle.
–Vaikka tie näyttäisi hyvältä, se voi kovassa ajossa pettää ja ajo tulee mahdottomaksi. Monenlaisia tilanteita sattunut. Huoltoliikenne mukaan lukien liikennettä piisaa, kun isoa paloa sammutetaan.
Teiden kunto vaikuttaa myös pelastuslaitoksen henkilöstön turvallisuuteen.
–Jos tien kunto on heikko, voidaan esimerkiksi kohtaamistilanteissa ajaa liian lähelle reunaa, jolloin se pettää ja auto kaatuu.
Tievastaava, huomioi tämä pelastuslaitoksen toiminnasta
–Talviaurausta ei pelastuspalvelun takia tarvitse toteuttaa, jos tien varrella ei ole asutusta.
-Kunnoksi pelastuskalustolle riittää sellainen, että normaali kuorma-auto pystyy ajamaan. Jos tiellä on painorajoitusmerkki, hälytystilanteessa joudumme siitä ajamaan, mutta yritämme saada ylimääräisen ajon minimiin.
-Tarvittaessa katkaisemme porttien ketjut, jos niitä on laitettu ajokiellon merkiksi.
-Meille kannattaa ilmoittaa teiden väliaikaisesta sulkemisesta, niin tiedämme varautua.
Keijo Kangastie, pelastuspäällikkö, Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue
Erilaisia teitä, joita pelastuslaitos käyttää
Vakiintuneita tieluokituksia
-Omat tiet eli omaan käyttöön rakennetut pelto- tai mökkitiet, joihin ei sovelleta yksityistielakia, ja joilla ajetaan vain maanomistajan luvalla.
-Sopimustiet ovat kahden tai useamman maanomistajan yhteisiä teitä, joissa sopimus sitoo vain heitä ja heidän suoria jälkeläisiään – yksityistielakia ei sovelleta.
-Rasite- tai toimitustie perustuu tierasitteeseen ja on tiekunnan lähtökota. Tieosakkaat voivat järjestäytyä tiekunnaksi tai hoitaa tietään yksityisomistuksessa. Rasiteoikeus seuraa kiinteistöä omistajanvaihdoksessa.
-Karttatie on karttaan piirretyn tiepohjan yleiskielinen nimi, ei kerro tien virallisuudesta.
-Katu on kunnan hoidossa asemakaava-alueella oleva tie.
-Maantie on valtion omistama ja hoitama tie.
Teiden tilanteen näkee Maanmittauslaitoksen asiointipalvelusta.
Hannu Ulvinen, Suomen metsäkeskus
