Tilaa uutiskirje Tilaa lukuaikaa Osta irtonumero Vaihda salasana Kirjaudu

Horjuva usko 

Markus Pöyry
Markus Pöyry. Arkistokuva.
Markus Pöyry
Markus Pöyry. Arkistokuva.
Julkaistu:
Kategoria:
Aihe:
Lukuaika:
1–2 minuuttia

Sunnuntain evankeliumissa (Mark. 9:17–29) Jeesus kohtaa hätääntyneen isän, jonka poikaa vaivasi riivaajahenki. Opetuslapset eivät kyenneet ajamaan sitä ulos, sillä kyseessä oli laji, joka lähtisi vain rukouksella. 

Poika alkoi saada apua vasta, kun opetuslapset kuulivat Jeesuksen käskyn ”Tuokaa hänet minulle”. Rukous on syvimmältä olemukseltaan juuri kaiken tuomista Jeesukselle. Opetuslapset saivat tärkeän opetuksen, jonka olivat kenties unohtaneet: Jeesus on lopulta ainoa eksorkisti, kaiken pahuuden voittaja ja karkottaja. Ei ole mitään pahuuden lajia, joka ei lähtisi, kun se tuodaan Jeesukselle. 

Lapsen isä oli varmasti jo vuosien ajan kuljettanut poikaansa eri lääkäreillä, papeilla ja riivaajien karkottajilla, ja kun ei heistä eikä Jeesuksen opetuslapsistakaan ollut apua, ei ole ihme, että isän usko Jeesuksenkin kykyihin horjui. ”Jos sinä jotakin voit, niin armahda meitä ja auta meitä”, hän sanoi Jeesukselle. Jeesus vastasi: ”’Jos voit!’ Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” 

Tämän kuultuaan isä lausui yhden rehellisimmistä rukouksista Raamatussa: ”Minä uskon, auta minun epäuskoani.” Isä toi nyt Jeesukselle, ei vain pahan vaivaaman poikansa, vaan myös pahuuden, joka vaivasi hänen omaa uskoaan. Hän toi Jeesukselle epäuskonsa. Eikä Jeesus torjunut tätä uskossaan horjuvaa isää, vaan samassa ajoi riivaajan ulos pojasta. 

Pelastava usko ei ole sitä, ettet koskaan epäilisi, et koskaan horjuisi. Pelastava usko tulee aina Jeesuksen tykö horjuvana ja epävarmanakin, sillä ”Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta” (Jes. 42:3). Isällä ei ollut suuri ja roihuava uskon liekki, vaan suitsevainen kynttilänsydän, joka epäuskonsakin keskeltä huusi silti Herraa avuksi, ja Herra auttoi. 

Jokainen rehellinen kristitty joutuu tunnustamaan, että hänenkin sydämensä päivittäinen huuto on ”Minä uskon, auta minun epäuskoani”. 

Uskon varmuus ei ketään pelasta, vaan Jeesus pelastaa. Jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Siksi tuo omat syntisi, oma pahuutesi, epäilyksesi ja oma epäuskosi Jeesukselle huutaen häntä avuksi. Kuule, kun hän sanoo: ”Tuo se minulle”. Ja olipa syntisi mitä lajia tahansa, se lähtee, kun tuot sen Jeesukselle. 

Pastori Markus Pöyry,  

Lähetyshiippakunnan Pyhän Ristin luterilainen seurakunta, Alajärvi. 

Luitko jo nämä?

Jaa Somessa

Jätä kommentti