Joulun odotus on jännittävää aikaa. On piparin tuoksua, myyjäisiä, pikkujouluja, konsertteja, tapahtumia, siivouksia ja valmisteluja.
Joulu on myös hyvän tahdon aikaa, ja monessa yhdistyksessä tai työpaikassa hyvin työn täyteistä aikaa. Yhteisöllinen tekeminen ja yhteisten tavoitteiden eteen ponnistaminen on kuitenkin tärkeää ja osa kollektiivisen hyvinvoinnin kivijalkaa – me tarvitsemme toinen toistamme.
Meihin on sisäänrakennettuna halu tehdä hyvää toisille. Helposti kuitenkin unohdamme, että hyvä tahto, lempeys ja rakkaus kuuluu myös itselle. Rakastavien ajatusten suominen itselle ei ole itsekkyyttä, vaan hyvinvointimme ja terveytemme perusta.
Tunteet eivät ole pelkkiä ajatuksia tai mielikuvia – ne ovat kokonaisvaltaisia kehon tiloja. Hermosto reagoi siihen, miten puhumme itsellemme: myötätuntoinen, rauhoittava ja rakastava sisäinen puhe maadoittaa ja laskee stressiä. Kielteinen, vaativa sisäinen puhe puolestaan lisää kehon kuormitusta ja aktivoi stressivasteen, vaikka ympärillä ei olisikaan todellista uhkaa.
Jos ajatukset ovat biologisia viestejä keholle, eikö tiede siis anna meille kauniin argumentin rakastavalle sisäiselle puheelle? Ajatuksille, jotka tekevät meistä fyysisestikin paremmin voivia?
Kun oma sisäinen puhe on lempeää, jaksamme ihan varmasti olla paremmin läsnä myös muille.
Hyväntahtoinen suhtautuminen itseensä joulun tohinoissa voi tarkoittaa esimerkiksi: sen hyväksymistä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä, oman ajan ottamista ilman syyllisyyttä, ja sitä, että puhuu itselleen yhtä kannustavasti kuin puhuisi rakkaalle ystävälle.
Heitän sinulle haasteen: aamutoimia tehdessäsi sano itsellesi yksi rakastava adjektiivi. Joka aamu voit avata tästä hyvän mielen joulukalenterista uuden luukun ja uuden adjektiivin. Ihastele kaikkea sitä hyvää, mitä sinussa on, kuin parhainta joululahjaa – olethan sinä dna:ltasikin ainutkertainen!
Mitä kaikkea paperista kuoriutuukaan, kun päästään aattoon asti?
Lämmön ja yhteyden täyteistä joulua toivottaen,
Johanna Korkea-aho
