”Kadonnut taikakristalli ja pysähtynyt, pimeä karuselli… ne eivät voineet olla sattumaa,” pohti Kipinä. Tähtiluupin avulla hän seurasi johtolankoja: silpuksi revitty joulukortti, puoliksi syötyjä pipareita ja paperi, jossa joululaulun sanat oli viivattu yli. Kipinä seurasi vihjeitä yli peltojen ja metsien, kunnes saapui kirkon pihaan. Kirkkoon oli kokoontunut lapsia perheineen kuuntelemaan kauneimpia joululauluja. Laulu kantautui pihamaalle saakka, mutta sen soinnissa oli jotain surullista. ”Joulun taika on…
Tämä sisältö on tilaajille, kirjaudu sisään tai tilaa
