Muistatko lapsuudestasi leikin ”kapteeni käskee”? Siinä leikinjohtaja antoi leikkijöille erilaisia käskyjä: ”kapteeni käskee: hypi yhdellä jalalla”, ”kosketa sormella nenänpäätä”, ”kapteeni käskee: mene kyykkyyn”. Leikistä putosi, jos teki käsketyn tehtävän, vaikka sen edessä ei ollut ”kapteeni käskee”-aloitusta. Leikin lisäksi lapsuuden tosielämässä oli asioita, joita tehtiin, koska opettaja, vanhemmat tai poliisi niin käskivät.
Terveeseen teini-ikään kuuluu tekemisen ja sitä kautta tekemiskäskyjen antaneiden auktoriteettien kyseenalaistaminen. Miksi minun pitäisi katsoa silmiin ja tervehtiä? Miksi minun pitäisi käyttää heijastinta? Miksi minun pitäisi ajaa nopeusrajoitusten mukaan? Miksi en voisi syödä lippis päässä? Kasvumme ja elämänkoulumme aikana osa saaduista toimintaohjeista ja käskyistä sisäistyy omiksi valinnoiksemme ymmärtäessämme niiden syyn. Osa saaduista ohjeista muokataan omaan elämään sopiviksi. Osaa saaduista käskyistä päätetään olla tottelematta, koska niiden todetaan olleen huonoja, vääriä tai turhia.
Onko olemassa ohjeita ja käskyjä, joita meidän jokaisen tulisi noudattaa? Onko olemassa sellainen auktoriteetti, jonka sanomisia meidän olisi syytä totella – tuntui se omasta järjestä viisaalta tai ei? Kristinuskon vastaus näihin kysymyksiin on ”kyllä”. Meillä on auktoriteetti – meidän Luojamme – joka tietää meitä itseämmekin paremmin, kuinka meidän tulisi elää. Hän on antanut käskynsä ja ohjeensa meille sanassaan, Raamatussa. Hän myös itse tuli näyttämään elämisestä esimerkin ihmisenä, pojassaan Jeesuksessa.
Jeesus ravisteli. Ihmiset olivat ehtineet muokata Jumalan käskyistä omia versioitaan, mutta Jeesus palautti mieliin käskyjen alkuperäisen Antajan ja Hänen suunnitelmansa ihmisten hyvinvointiin. Jeesus asetti pääsyvaatimukseksi Jumalan valtakuntaan lapsenkaltaisuuden. Lapsi uskoo. Lapsi luottaa. Lapsi tottelee. Syynä käskyjen noudattamiseen tulisi olla halu tehdä käskyjen antaja tahto, koska tiedämme käskyjen antajan olevan hyvä, rakastava ja parhaiten tietävä. Käskyjen noudattaminen saa myös lähimmäisemme onnellisemmiksi, koska käyttäydymme heitä kohtaan paremmin. Lisäksi vältymme huonolta omaltatunnolta, jonka saamme, jos toimimme väärin. Kuinka hyvä meidän kaikkien olisikaan yhdessä elää, jos eläisimme, kuten Kapteeni käskee.
Minna Pollari
Alajärven helluntaiseurakunta
