On ollut aika, kun melkein joka talossa Lappajärven ympärillä tehtiin itse veneet. Sittemmin veneiden valmistus keskittyi muutamille osaajille.
–Tällä hetkellä en tiedä ketään, kuka lähialueella tekisi puuveneitä isommassa mittakaavassa, kertoo lappajärveläinen Vilho Vanhatupa, joka teki viimeisen veneensä pari vuotta sitten.
–Jotkut tekevät harrastuksena itselleen veneen, sellaisia tiedän. Kyllä veneentekijä on kuoleva ammattinimike. On se tietysti sääli, että tieto ja käsityöperinne katoavat.
Uransa aikana Vanhatupa teki reilusti yli tuhat venettä. –Tarkkaa määrää en ole laskenut.
Vanhatuvan isä rakenteli veneitä Kärnänsaaressa maanviljelystyön ohella, ja lapset pääsivät avuksi heti, kun vasara pysyi kädessä, nauloja nakuttelemaan. Vilho oppi isältään veneenteon salat ja jatkoi ammatissa isän sairastuttua. Savonlinnan ammattikoulusta hän haki lisää oppia ammattiin ja perusti yrityksensä 50 vuotta sitten. Hänkin viljeli maata pitkän aikaa.
Vanhatuvan käsissä syntyi perinteisiä soutuveneitä, tasaperäisiä veneitä sekä suurempia moottoriveneitä. Jokusen purjeveneenkin hän on tehnyt.
Kuusi vuosikymmentä veneenvalmistusta
Niiden kuuden vuosikymmenen aikana, kun Vanhatupa teki veneitä, puuveneiden valmistus kehittyi monella tapaa. Kun hän oli nuori mies, kaikki tehtiin itse mahdollisimman pitkälle. Puutavarakin sahattiin itse ja höylättiin käsityönä. Reiät nauloille porattiin käsiporalla.
–Sittemmin koneistus kehittyi ja työ helpottui, kun akkuporakoneet ja sähkötyökalut otettiin käyttöön. 10–15 vuotta sitten tuli käyttöön vanerilauta. Sen etu on se, ettei se halkea. 1970-luvulla tulivat markkinoille lasikuituveneet. Sen teon opiskelin, mutta vaikka sen tekeminen on edullisempaa kuin puuveneen, koin puusta tekemisen mielekkäämmäksi. Sen aikaisissa tiloissa ilmastoinnit olivat mitä olivat, ja vierastin sitä lasikuidun hajua. Puu sopi minulle paremmin.
Kuluttajille lasikuitu on houkuttelevampi hinnan ja huoltovapauden vuoksi, mutta puuveneessä on perinteen henki ja puun kauneus.
Veneen valmistaminen vei tavallisesti aikaa kolmisen päivää puupinosta veneeksi, mutta nuorena miehenä Vanhatupa teki veneen 24 tunnissa.
–Ensin valmistellaan osat, sitten kootaan. Veneet tehdään samalla mallilla, joten rutiinityötähän se on. Kokoamisen jälkeen käsittelin veneen vielä pellavaöljyn ja tervan seoksella, mikä on paras pintakäsittely; sitä ei tarvitse rapsia pois uuden alta, lisätään vain joka kevät.
Puutavaran myynti jatkuu niin kauan kuin terveyttä riittää
Enää taitaja ei veneprojekteja ota.
–Mitta tuli täyteen. Päätin, että nyt olen viimeisen veneeni tehnyt. Joskus se on lopetettava.
Nykyisin Vanhatupa myy puutavaraa, vaikka on ollut jo toistakymmentä vuotta eläkkeellä. Tavara tulee hänelle raakapuuna, ja hän höylää siitä kaikkea paneeleista lattialankkuihin ja listoihin.
–En näe, että laittaisin pillejä pussiin, sellainen peli ei vetele minun kohdallani niin kauan kun terveyttä riittää.
Vilho Vanhatupa ja Leena-vaimo viettävät paljon aikaa järvellä itse tehdyllä moottoriveneellään. Aika kuluu kalastellen paljon paremmin kuin vaikka television ääressä sohvalla.
–Tästä on helppo lähteä, viisi minuuttia, kun on vene järvessä ja kun palataan, trailerin saa ajaa halliin. Mikäs sen mukavampaa kuin nauttia kesäillasta Lappajärven selällä. Talvisin käymme pilkkimässä.
