1960-LUVULLA kansakouluissa tehtiin ruokaliinoja, koska oppilaat söivät luokassa. Liinan tehtävänä oli suojata pulpettia, ja sen päällä pidettiin lautasta ja ruokailuvälineitä.
Ruokaliina valmistettiin vohvelikankaasta, joka on 100-prosenttista puuvillaa. Kangas on pehmeää ja hengittävää, ja se kestää hyvin pesua – ominaisuuksia, jotka sopivat hyvin lasten käyttöön. Vohvelikangasta käytetään edelleen esimerkiksi pyyhkeissä.
Liina koristeltiin käsityötunneilla: sen reunoihin ommeltiin puuvillalangalla varsipistoja, ja reunat hapsutettiin poistamalla loimi- tai kudelankoja. Reunan sisäpuolelle tehtiin pujotustekniikalla koristekirjailua ja yhteen reunaan lisättiin kuvioita niin sanotulla kuvapujotuksella.
Yleensä ruokaliinan koko oli noin 38 x 38 cm, mutta joskus ne tehtiin lähes pulpetinkannen mittaisiksi. Leveys oli hieman kapeampi kuin pulpetin kansi.
Muisteluiden mukaan käsityöt olivat oppilaille mieluisia. Eräs entinen oppilas kertoo, että käsityötunneilta ei haluttu olla pois, niitä jopa odotettiin innolla. Ruokaliinan lisäksi tehtiin usein myös pannulappu tai kangaspussi, jonka suuta sai kiristettyä. Tätä käytettiin esimerkiksi jumppa- tai kenkäkassina. Pussin koko vastasi nykypäivän noin 37 x 41 cm kangaskassia.
Vuonna 1976 koulunsa aloittanut Maarit muistelee:
“Meillä oli paljon vohvelikangasta, ja kaikilla oppilailla oli punainen ruokaliina, jota säilytettiin pulpetissa. Liinan teko vei ainakin neljä oppituntia. Oma liinani oli koristeltu aalloilla ja siksak-kuvioilla. Hapsut teimme itse. Värit olivat esimerkiksi valkoinen ja keltainen. Teimme myös muita tekstiilitöitä, kuten jumppa- ja sipulikassin, jossa oli puurenkaat ja virkattu osa. Valmistimme lisäksi pyyhkeen ja pienen maton. Kolmannella luokalla suoritimme ompeluajokortin. Puutöissä tehtiin muun muassa työkalulaatikko.”
Lasse Pippola
