Epävirallinen gallup vimpeliläisten ulkoilijoiden joukossa nostatti esiin monenlaisia ideoita ja mielipiteitä, joista pääsin kysymään asiantuntijoilta.
Ensin hyvät jutut: kunnantalon vieressä Kirsikkapuiston aluetta kehitetään ja sen yhteyteen tulee kuntoilualue. Myös Ventilän risteyksen alikulun siistimisestä on pohdittu ja muitakin kuntalaisten posmottamia juttuja käydään läpi teknisen lautakunnan kevätkokouksessa. Lisäksi kevään kuntatiedotteessa kampanjoidaan keskustan ilmeen kohottamisesta. Ja mainiota on sekin, että kunnassa on omasta takaa henkilöitä suunnittelemaan asioita:ympäristösihteeri Kirsi Syynimaa ja puutarhuriksikin kouluttautunut kiinteistöinsinööri Susanna Alho.
Toiseksi ei-niin-hyvät jutut: naisilla ei ole rahapajaa. Eurot lisätä keskustan viihtyvyyttä ovat melko minimaaliset.
Kolmanneksi: Vimpelin kunnalla ei juurikaan ole keskustassa alueita, jotka kuuluisivat sen hoidettavaksi ja kaunistettavaksi. Lukkarinpuisto on yksi harvoista. Ulkoilevien kuntalaisten pärinäparlamentissa jo suunniteltiin ”edes yhden komean kukkarykelmän laittoa keskustaan”. Puheissa sijoituspaikkana olisi ollut Völjy-pubin edusta, nurmikaistaleen koivujen katve. Ja jos puheen voimalla kaistaleen puuaidan olisi saanut kaadettua, risaa aitaa ei sieltä enää löytyisi. Mutta sekään alue ei kuulu kunnalle, vaan kiinteistöyhtiölle. Toisaalta, koska kunta lienee osakkaana yhtiössä, pitäisikö sen sittenkin touhuta niitä kukkia…
Kunnan kynnys puuttua epävisuaalisiin kohteisiin on korkea
KEVÄÄN SIIVOUSTALKOISSA, niin seurakunnan kuin kunnan järjestämissä, jäi sellainen kuva, että Vimpelin ympäristösihteeri vastaanottaa kännykkä hehkuen palautetta romut täyttävistä pihoista, kulahtaneesta maisemakuvasta ja lintalleen menevistä rakennuksista – kohteista, jotka yleensä ovat naapurin tontilla.
–Aika vähän ympäristöasioissa otetaan yhteyttä, Kirsi Syynimaa sanoo.
–Toki kehotuskirjeitä on lähetetty ja alueita saatu siistimmäksi. Joitain määräyksiäkin tonttien siistimisestä ja autojen siirrosta on jouduttu antamaan. Ulkovarastointiin liittyvät asiat kuuluvat kunnalle, ja niihin pitää puuttua, jos on saastumisen vaara. Teknisen lautakunnan kokoukset, asianosaisten pakolliset kuulemiset ja muu protokollan mukainen työ vie usein vuosia ennen kuin jotain näkyvää tapahtuu.
Vaikka paljon ja lujaa ottaisi päähän katsoa tympeältä näyttävää tontinkohtaa, yksin esteettiset syyt – vaikka ne tärkeitä ovatkin – eivät ole peruste odottaa kunnan kommandojoukkoja perkaamaan tanhuaa. Ja voihan olla, että tontin omistaja ei enää jaksa iän tai sairauden vuoksi tehdä ulkotöitä. Omistus voi joskus olla suvussa niin etäällä ja kaukana, ettei jäseniin saada yhteyttä tai heillä ei ole kiinnostusta hoitaa pientä maaplänttiä, vaikka se olisi kuinka villiintynyt.
Syynimaa toteaakin, että pitää olla ”äärimmäisen iso asia”, kunnan puuttua omistussuojaa nauttivan yksityisalueen tilanteeseen. Mutta korrekteja viestejä voi koettaa lähettää, ”vaikka kukaan niitä saaneista ei ole kirjeistä kiitellyt”, kuten ympäristösihteeri palautteen muotoilee. Eli yhäkin on junkkareita, joilla on omalla tontillaan oikeus tehdä mitä lystäävät ja lähes velvollisuus asennoitua piittaamattomasti muita kohtaan. Joskus taas asioista sovitaan kaikessa hiljaisuudessa. Patruunantien ja Suksitien väliin jäävä peltopalanen Rankilan hoidetun pihapiirin naapurissa oli kuloheinineen ikävää katsottavaa. Se on omistajan luvalla sittemmin siistitty ja näyttää kelpo maakaistaleelta.
YMPÄRISTÖASIOITA käsitellään teknisessä lautakunnassa, ja koska lautakuntien pöytäkirjat ovat julkisia, yritys nimettömiin valituksiin, ei oikein onnistu. Kunnan ei nimettömiin yhteydenottoihin tarvitse ottaa kantaakaan. Paras tapa huomion kiinnittämiseen on käyttää sähköpostia. Siitä on sekin etu, että silloin parhaiten saa vastauksen asian etenemisestä ja neuvot mahdollisen valituksen lähettämiseen. Vimpelin kunnan sähköpostiosoitteesta vimpelin.kunta@vimpeli.fi asia menee oikealle henkilölle. (Kannattaa muistaa tuo n-kirjan, vimpelin.) Puhelimitsekin asiointi onnistuu, mutta takaisinsoitto voi yksinkertaisesti unohtua eikä tiedä, kuinka asia etenee, vinkkaa Syynimaa.
SIUNATUKSI LOPUKSI ja neljänneksi: Kuten ympäristösihteeri Syynimaa toteaa, ”joskus on hyvä muistaa sekin, että melkoisesti on saatu aikaankin.” Kuvakokoelma kertoo, ettei kyläkuvan viihtyvyyden lisäys vaadi miljoonainvestointeja. Runsaasti viitseliäisyyttä ja jonkin verran konevoimaa se kyllä kysyy. Ja moottorisahaa.
Vuokko Pajala
Katson maalaismaisemaa… vaikken aina oikein ymmärrä
Oheiseen mielipidekuvastoon on koottu näkymiä, jotka ovat jo pitempään nostattaneet puheenpärinää vimpeliläisten ulkoilijoiden kesken. Ja on kuvastossa vähän näkymiä muualtakin.
