EN taida olla ainoa suomalainen, jolle Afrikka näyttäytyy median luoman mielikuvan kautta. Siinä väestönkasvu, köyhyys, diktaattorit ja veriset sisällissodat kelpaavat uutisaiheiksi. Annetaan Tansaniassa syntyneen, mutta Suomessa ja Evijärvellä asuvan Amina Kupilan laajentaa ja korjata käsitystämme.
Tansania sijaitsee Itä-Afrikassa. Sen väkiluku on 62 miljoonaa. Idässä se rajoittuu Intian valtamereen. Tansaniaan kuuluu lisäksi Sansibarin saaristo. Virallinen pääkaupunki on Dodoma, mutta hallinnollinen Dar es Salaam, joka on yksi Afrikan suurimmista ja nopeimmin kasvavista kaupungeista. Tällä hetkellä sen väkiluku on noin 8,5 miljoonaa.
–Asuin Tansaniassa pienessä kylässä, tai se on vähän niin kuin kaupunki. Irinka sijaitsee Tansanian keskiosassa. Asukkaita on Tampereen verran. Kaupunki on laajalle levinnyt ja monen omakotitalon takapihalta avautuu näkymä perheen omistamalle maatilalle, jolla on lehmiä, kanoja ja muita kotieläimiä niin kuin meilläkin, kertoo itsekin lypsytaitoinen Amina.
Suurin osa tansanialaisista on kristittyjä, mutta esimerkiksi Aminan isä on muslimi, joka ei kuitenkaan pakottanut lapsiaan noudattamaan islamin oppia esimerkiksi pukeutumisessa. Näiden uskontojen lisäksi osa väestöstä on buddhalaisia. Sama kulttuurien moninaisuus on myös puhutuissa kielissä. Viralliset kielet ovat swahili ja englanti. Näiden lisäksi maassa puhutaan arabiaa ja monia alkuperäiskieliä.
Käsitykseni maskuliinisesta yhteiskunnasta Amina korjaa. Viimeisen kymmenen vuoden kuluessa naisten asema on kohentunut. Nykyinen presidentti on nainen ja hänen turvallisuudestaan huolehtivat naissotilaat. Myös parlamentin puhemies on nainen. Vaikka Tansania on tasavalta, jossa on edustuksellinen demokratia ja monipuoluejärjestelmä, on CCM ollut vallassa jo vuosikymmeniä. Aminan mukaan puolueen valta-aseman on tehnyt mahdolliseksi ihmisten halu säilyttää yhteiskunnallinen rauha. Tosin viime vuosina oppositio on voimistunut, mutta sen hajanaisuus ja hallituksen tiukentama kontrolli, jopa vangitsemiset, heikentävät kykyä haastaa valtapuolue.
Äärimmäisyyksien Tansania
VARALLISUUSEROT ovat Tansaniassa suuret ja ovat nopean kehityksen ja kaupungistumisen myötä kasvaneet. Rikkaat ovat tosi rikkaita. Aminan perhe kuului keskiluokkaan. Isä ajoi rekkaa ja äiti oli kotona. Köyhimmät ovat työttömiä ja asunnottomia erityisesti Dar es Salaamissa.
Amina kävi yhdeksän vuoden pakollisen koulun lisäksi kaksi vuotta lukiota, mutta keskeytti sen ja siirtyi 15-vuotiaana työelämään myyjäksi ensin elektroniikkaliikkeeseen ja viiden vuoden kuluttua huonekaluliikkeeseen. Tänne liittyy myös romanttinen tarina.
–Joku ulkomaalaisen näköinen mies käveli liikkeen ohi jokainen päivä ja katsoi ikkunasta sisään. Luulin hänen katsovan ikkunasta näkyviä huonekaluja. Yksi päivä olin syömässä. Kun minua ei näkynyt, hän käveli liikkeeseen sisään ja kysyi, missä se kaunis, vaaleampi tyttö on. Liikkeen omistaja kertoi minun olevan syömässä ja antoi puhelinnumeroni, muistelee Amina tapahtumia, jotka laittoivat uusiksi koko hänen elämänsä.
Mies tuli seuraavana päivänä käymään ja pyysi Aminaa illalliselle. Mies paljastui yliopistossa opettavaksi suomalaiseksi. Tästä alkoi heidän suhteensa, joka toi monien vaiheiden jälkeen Aminan Suomeen.
–Minä en ikinä ollut ajatellut asuvani Suomessa. Monet tansanialaiset nuoret haaveilevat muutosta Yhdysvaltoihin tai muualle, mutta minä uskoin johdatukseen. Tansaniassa minulla oli hyvä työ ja elämä, vakuuttaa hän.
Hämmennyksestä kotiutumiseen
ENSIMMÄINEN tunne Suomeen tullessa vuonna 2007 oli hämmennys: vain metsää, hiljaisuutta ja vähän ihmisiä, jotka puhuivat outoa kieltä. Nyt Amina asuu Evijärvellä. Hän on koulutukseltaan lähihoitaja ja töissä kotihoidossa.
–Tuttuja on minulla täällä paljon ja ihmiset ovat niin ystävällisiä. Todella läheinen ystävä Suomessa puuttuu, mutta en oikeastaan edes kaipaa sellaista. Olen päättänyt jäädä Suomeen. Täällä on perheeni ja kotini, vakuuttaa hymyilevä Amina.
Leevi Norrena
