Toispaikkakuntalaiset pysykööt ruodussa  

Aino Alppinen pohtii kolumnissaan, missä kohtaa kulkee se raja, jonka jälkeen ihmiset ovat epäilyttäviä ja kaupunkilaisuuden määrä on häiritsevä rehteihin maalaisiin verrattuna.
Aino Alppinen pohtii kolumnissaan, missä kohtaa kulkee se raja, jonka jälkeen ihmiset ovat epäilyttäviä ja kaupunkilaisuuden määrä on häiritsevä rehteihin maalaisiin verrattuna.
Aino Alppinen pohtii kolumnissaan, missä kohtaa kulkee se raja, jonka jälkeen ihmiset ovat epäilyttäviä ja kaupunkilaisuuden määrä on häiritsevä rehteihin maalaisiin verrattuna.
Aino Alppinen pohtii kolumnissaan, missä kohtaa kulkee se raja, jonka jälkeen ihmiset ovat epäilyttäviä ja kaupunkilaisuuden määrä on häiritsevä rehteihin maalaisiin verrattuna.

FACEBOOKIN keskusteluja seuraamalla pysyy selvillä siitä, mikä on tärkeää ihmisen elämässä ja mitä lähiseudulla tapahtuu. Taannoin silmiin osui keskustelu, jossa kritisoitiin tiukasti helsinkiläisiä. Puimisen jälkeen asia kuitattiin lopulta leikinlaskuksi – vai sanottiinko sitä peräti ironiaksi. Ei se silti mitenkään ainutkertaista ollut. Vähän väliä keskusteluissa rehahtaa epäilys kaupunkilaisten epäkelpoudesta maalaisiin verrattuna.  

 Olen kovasti pohdiskellut tätä asiaa. Olen yrittänyt arvioida, missä kohtaa kulkee se raja, jonka jälkeen ihmiset ovat epäilyttäviä ja kaupunkilaisuuden määrä on häiritsevä rehteihin maalaisiin verrattuna. 

Onko se Lapualla, Seinäjoella, vai Tampereella? Voiko asua Hämeenlinnassa ja olla kunnon ihminen? Ainakin Helsingin on todettu vaikuttavan ihmisyyteen negatiivisesti. Se on nähty Facebook-kommenteissa, joita julkaistaan omilla nimillä, joten niillä on varmasti todistusarvoa. 

Mutta kauhistuttavaa kyllä jopa Lapuaa lähempänäkin on paikkoja, joissa asuu väärin käyttäytyviä ihmisiä. Monesti ei tarvitse kuin katsoa järven yli. Ja epäluulo vain syvenee mitä kauemmas mennään. Ääripäässä tuntuvat siis olevan helsinkiläiset.  

TÄTÄ voisi toki ihmetellä, kun niin moni niistä on alun perin maalta kotoisin. Missä kohtaa maalaisuus karisee ja kaupunkilaisimago istahtaa olkapäille? Ja mikä niistä kaupunkilaisista tekee niin tavattoman pahoja? Entä miten asian voisi korjata? Yksi keino olisi, että kaikki pysyvät omissa kunnissaan, jotta ei tarvitse pahoittaa mieltään vieraspaikkalaisten olemassaolosta, niiden tekemisistä tai sanomisista. Tai siitä, että niillä on mahdollisesti parempi auto, näyttävämpi rouva tai epäilyttävän onnistuneilta vaikuttavat mukulat.  

Mainos

Ollaan ihan vain keskenään omassa porukassa niin ei tarvitse katsella noita muualta tulleita tyyppejä, jotka haluavat erilaista ruokaa, toisenlaista kahvia, käyttävät kummallisia sanoja, haisevat kukkakedolta tavallisena maanantaina ja ennen kaikkea – esittävät mielipiteitään, vaikka ei niiltä mitään kysytä. Se kai ongelman ydin onkin. Ajatella, että niillä on otsaa esittää mielipiteitä paikallisista oloista ja tekemisistä, vaikka lähtivät täältä pois.  

KYLLÄ täällä saadaan omia latuja talvella tallata, jos halutaan. Ilman, että joku helsinkiläinen tulee sitä kommentoimaan veispuukissa. Niistä ole kuin paljasta vahinkoa. Niitä pitää heti ja tiukasti ojentaa, että ymmärtävät pysyä ruodussa.  

Täällä ei muualta tulleita ja niiden mielipiteitä tarvita. Täällä on kivet ja kaikki omasta takaa. Ja maailman paras järvi. 

Aino Alppinen 

Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.