Lettosoita kartoitettiin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella

Soinin Pahkamäen letto. Kuva: Anna-Liisa Granqvist
Soinin Pahkamäen letto. Kuva: Anna-Liisa Granqvist
Soinin Pahkamäen letto. Kuva: Anna-Liisa Granqvist
Soinin Pahkamäen letto. Kuva: Anna-Liisa Granqvist

TÄNÄ kesänä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella suoritettiin lettosoiden maastokartoituksia Letot-hankkeen lettoinventointia varten. Inventoinneilla kartoitetaan lettojen esiintymistä, nykytilaa, kasvillisuutta, sekä hoito- ja ennallistamistarpeita.

Letto on runsasravinteinen ja kasvillisuudeltaan rehevä suotyyppi. Letoille tyypillinen vaatelias lajisto vaatii kalkkivaikutteista vettä tai pintaan tihkuvaa pohjavettä, joten niitä esiintyykin erityisesti kalkki- ja pohjavesialueilla.

−Lettosuo eroaa muista suotyypeistä mm. neutraalimman veden vuoksi. Suot ovat tyypillisesti happamia ympäristöjä ja letot ovat poikkeus tässä. Jos lettosuolle päätyy hapanta vettä vesikemian muutosten vuoksi, letto voi näivettyä pois. Myös umpeenkasvu voi uhata lettolajeja, sillä lettolajit viihtyvät tyypillisesti avosuolla, kertoo hankkeen koordinaattori Anna-Liisa Granqvist.

Kartoitettavat kohteet sijaitsivat Alajärvellä, Halsualla, Kokkolassa, Kruunupyyssä, Kurikassa, Lestijärvellä, Perhossa, Soinissa, Toholammilla, Vaasassa, Vimpelissä ja Ähtärissä. Järviseudun alueelta Granqvist mainitsee muutaman erityisen lettosuokohteen.

−Vimpelissä Hallanevalla on hieno, pinta-alaltaan useamman hehtaarin kokoinen letto, jossa lettotyypeistä löytyvät rimpiletto, lettonevaräme ja lettoräme. Mieleen jäi myös erityisesti lettokohde Soinin Pahkamäellä. Kyseinen letto on pieni, mutta siellä on useita lettolajeja.

Lettoja tunnistetaan erilaisten lettokasvillisuuslajien mukaan. Tyypillisiä lettokasveja ovat esimerkiksi lettolierosammal ja lettosirppisammal. Myös muita vaateliaita lajeja, kuten kämmeköitä ja vaateliaampia saroja, löytyy letoilta. Myös kataja voi viestiä ravinteikkuudesta ja sitä usein löytyykin letoilta, mutta kataja yksinään ei vielä merkitse lettoa.

SUOMEN suoluontotyypeistä uhanalaisia on yli puolet. Uhanalaisimpia ovat rehevät suot kuten letot. Eniten lettoja esiintyy ja on jäljellä Lapissa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Etelä-Pohjanmaan alueella lettoja on hyvin niukasti. Suomessa letot ovat harvinaistuneet muun muassa pellonraivauksen ja ojitusten aiheuttamien hydrologisten muutosten seurauksena.

 −Rehevänä ja puuttomana suotyyppinä letto on soveltunut pellonraivaukseen erityisen hyvin, joten pellonraivaus on kohdistunut erityisesti lettoihin. Perinteisesti lettoja on hyödynnetty maataloudessa myös laidunmaana. Karja on pitänyt leton avoimena, hyödyttäen näin lettokasvillisuutta. Letoilta voi löytyä edelleen merkkejä tästä entisestä maatalouskäytöstä.

Lettoja kartoitetaan Letot-hankkeessa osana Helmi-elinympäristökokonaisuutta, minkä tavoitteena on suojella, ennallistaa ja hoitaa luontomme uhanalaisia ja arvokkaita luontotyyppejä. Helmen toimenpiteet perustuvat maanomistajien vapaaehtoisuuteen.

− Lettoja kartoittaessa maanomistajiin ei oltu yhteydessä erikseen, vaan yleisen tiedotteen välityksellä. Maanomistaja voi halutessaan ottaa yhteyttä ELY-keskukseen, mikäli haluaa suojella lettonsa, sanoo Granqvist.

Heterahkasammalta kasvaa Kaukaloisennevan lettonevarämeellä Vimpelissä. Kuva: Anna-Liisa Granqvist.
Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.