Roisman Matti 

Purmon Kauhajärveläisiä vierailulla Roismassa maaliskuussa 1931. Perheeseen oli syntynyt pokavauva, ja kyläläiset olivat sen vuoksi onnittelukäynnillä. Matti istuu kuvan keskellä lapset polvellansa ja Amalia seisoo hänen vierellään . Mökki oli tuolloin vielä hyvin alkeellinen. Kuva: Anna-Liisa Björklund.
Roisman Matin tarina on osa kortesjärvistä paikallishistoriaa.

ROISMAN MATTI, eli Matti Vehkajärvi oli syntynyt 24.2.1885 Peräseinäjoella, jossa hänen vanhempansa asuivat tuolloin tilapäisesti. Matin vanhemmat Juho Juhonpoika Puro, eli Vehkajärvi ja Maija Juhontytär olivat alavutelaisia ja jo samana vuonna, kun Matti syntyi, perhe palasi Alavudelle Sulkavan kylän Vehkajärvelle, jonne Matin isä Juho alkoi raivata uudistilaa valtion maille. Matilla oli kolme veljeä ja yksi sisar. Vanhin veljistä kuoli kuitenkin jo pian Matin syntymän jälkeen, ja niin tuli Matista lapsikatraan vanhin ja aikuiseksi tultuaan hän myös ensimmäisenä lähti maailmalle. 

Miten Matti aikoinaan tuli Kortesjärvelle, ei ole tiedossa. Ehkä uittojen ja metsätöiden mukana, joka tapauksessa todennäköisesti töiden perässä. Näille nurkille jäämisen syy löytyy Tuhkasaaren Halmessaaresta. Sieltä Matti vei vihille Juho ja Matilda Halmessaaren tyttären Amalian.     

Pariskunta asui aluksi lähellä pitäjänrajaa Alahärmän puolella Tuhkasaaren kylän tuntumassa. Kerrotaan, että Matti olisi keitellyt salaa paloviinaa, josta syystä olisi joutunut myös virkavallan kanssa tekemisiin. Tästä Matti olisi sitten suivaantunut niin, että päätti muuttaa ulommaksi asutuista kylistä. Hän osti jepualaisilta Matts Leander ja Edit Susanna Finskasilta kymmenkunta hehtaaria asumatonta korpea tiettömän taipaleen takaa Jepuan puolelta Roismasta. Kauppakirja on päivätty 15.7.1926 ja kauppahinta oli 3 000 markkaa. Ostettu määräala sijaitsee keskellä laajaa metsäaluetta noin neljän kilometrin päässä Pelkkalan kylältä Purmon suuntaan. 

Sinne Matti rakensi mökin perheelleen. Aluksi mökki oli perin vaatimaton. Siinä oli turvelattia, eikä tulisijasta ulos ollut lainkaan korsteenia, vaan välikaton ja katon läpi johti ainoastaan lautaputki. Myöhemmin taloa kohennettiin ja siihen tuli tupa, kamari ja porstua. Tupaan tehtiin lankkulattia ja kunnon tulisija. Kaivo ja kivistä muurattu navettarakennus oli tuvan välittömässä läheisyydessä. Navetassa oli tilaa lehmälle ja vasikalle sekä hevoselle. Riihirakennus oli vähän kauempana. Tuvan ympärille Matti alkoi raivata uudistilaansa. Hän oli kova työmies ja lyhyessä ajassa hän kaivoi ojaa satoja metrejä ja kuokki peltoa yhteensä noin neljä hehtaaria. Tämän ohessa Matti ja Amalia hankkivat lisäansioita käymällä töissä lähikylien taloissa. Ahkerina työihmisinä he olivat haluttua työvoimaa taloissa. 

Matilla ja Amalialla oli kolme lasta, jotka usein joutuivat jäämään päinensä kotiin, kun vanhemmat lähtivät kylälle töihin. Kerrotaan, että illan tullen lapset painoivat korvansa maahan ja kuuntelivat, kuuluisiko hiekkakankailta askelten töminää, joka kertoisi, että isä ja äiti ovat palaamassa kotiin. Roismaan ei tuohon aikaan ollut minkäänlaista varsinaista tietä. Kulkureitteinä oli polkuja ja vanhoja talviteitä.   

Paikan syrjäinen sijainti tiettömän taipaleen takana asetti elämälle tietenkin kovat reunaehdot, mutta oli sillä pienet etunsakin. Täällä sai Matti rauhassa ylläpitää pientä teollisuustuotantoaan kenenkään häiritsemättä. Kyllähän asia yleisesti tiedossa oli, mutta ei ilmeisesti kuitenkaan virkavallan tiedossa. Olihan tietenkin hyvä asia, että oikeaa elämän eliksiiriä oli saatavilla ja nimenomaan ammattitaidolla tuotettuna. 

Mökistä on jäljellä enää perustuskivet 

Runsaat kolmetoista vuotta Matin perhe asusti Roismassa. Ilmeisesti Matilla oli ollut tarkoitus laajentaa viljelyksiään, koska hän oli hakannut kuusi hehtaaria metsää kokonaan puhtaaksi ikään kuin kuokkaa odottamaan. Tämä jäi kuitenkin toteutumatta, sillä perhe muutti Alavudelle 31.12.1939. Talo maineen ja irtaimistoineen myytiin huutokaupalla ja tila siirtyi Jepuan kunnan omistukseen. Tuon jälkeen ei Roismassa ole ollut asukkaita. Metsä on vallannut pihapiirin ja Matin raiviot ja rakennukset ovat vuosikymmenten saatossa hävinneet. Sortunut kaivo ja talon perustuskivet sekä kivinavetan muurit ovat kertomassa jälkipolville, että tälläkin paikalla aikoinaan asuttiin ja uskottiin tulevaisuuteen.   

Mauri Jokela

Lähteet: Alavuden ja Peräseinäjoen rippikirjat 

Pelkkalan kylän historia 

Anna-Liisa Björklundin kirjoitus, Purmo-lehdessä 

Kivinavetan muurit ovat vielä säilyneet pystyssä

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.