Kun Väänänen tuli JAMIlle, hän kertoi lehtihaastattelussa hakeutuvansa sinne, missä on mielenkiintoista hommaa. Mikkeliläisjuurinen tekniikan tohtori – ennakkoluuloton kehittäjä ja kokeilija – oli siihen mennessä työskennellyt muun muassa opettajana ja tutkijana Hämeen ja Turun ammattikorkeakouluissa ja Tampereen teknillisessä yliopistossa, vetänyt hankkeita, johtanut käynnistämäänsä HAMKin automaatiotutkimusyksikköä ja Valkeakosken yksikköä, työskennellyt Otavan opiston johtajana, kirjoittanut noin 60 julkaisua ja rakentanut kansainvälisiä verkostoja oppilaitosten välille: Turussa Brasiliaan, Hämeessä Romaniaan.
Toisen asteen ammatillisen oppilaitoksen vetämisestä hänellä ei sen sijaan ollut kokemusta. Sitä hän halusi saada ja mahdollisuuden kehittää eteenpäin teemoja, jotka ovat kulkeneet punaisena lankana koko hänen uransa ajan. Niitä ovat työelämälähtöisen opiskelun, kansainvälisyyden ja verkko-opiskelun sekä virtuaalisten oppimisympäristöjen kehittäminen.
– Aika paljon on oppinut, kun on katsonut asioita monessa paikassa ja monelta suunnalta. Se, missä haluaisin tehdä vielä enemmän, on ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö. Siinä olisi paljon mahdollisuuksia. Tarvitaan vain halua, hän miettii.
Työelämän ja koulutuksen tiivis yhteistyö on Väänäsen mielestä se pohja, jolle ammatillinen koulutus tulee rakentaa ja jota tulisi edelleen syventää. Tässä hän on valmis ennakkoluulottomasti hakemaan uusia polkuja.
– Ajatteluuni on vaikuttanut paljon se, että olin itse melkein koko opiskeluaikani töissä, tuotantosuunnittelijana Valmetilla. Opin siellä ehkä enemmän kuin missään muualla. Työelämä opettaa sellaista, mitä koulunpenkissä ei voi oppia. Tuo aika oli hyvä perehdytys myös teollisuusyrityksen toimintaan, hän sanoo.
JAMIlle työelämälähtöisyyttä on saatu viime vuosina lisää, kun kone- ja tuotantotalouden opintoyksikkö siirrettiin teollisuusyritysten yhteyteen Vimpeliin.
– Siihen ovat tyytyväisiä niin opiskelijat, opettajat kuin yrityksetkin. Vaikka aluksi muutosta varmasti epäiltiinkin, vanhaan ei haluaisi palata kukaan.
Muita isoja uudistuksia ovat muun muassa kokkikoulutuksen jalkauttaminen yrityksiin, Alavuden rekrytointimallin kehittäminen sekä työnalla oleva ralliautoasentajakoulutus.
JAMIn ja yritysten yhteistyö on sujuvaa. Väänänen kannustaa yrityksiä edelleen heittämään rohkeasti omia ideoitaan ja toiveitaan oppilaitokselle.
JAMIlle tullessaan Väänänen ei vielä tiennyt, että oppilaitos oli pitkään rekrytoinut opiskelijoita Venäjän Karjalasta – jo silloin, kun sen merkitystä ei ollut oivallettu. Siitä hän nostaa edeltäjilleen hattua. Oppilaitosten kansainvälisten yhteyksien rakentaminen on ollut hänelle aina tärkeää, ja Venäjän-yhteistyön kehittämisellä ja vakiintuneiden toimintamallien luomisella onkin ollut keskeinen rooli hänen työssään JAMIlla.
Opiskelijamäärään suhteutettuna JAMI on epäilemättä kansainvälisimpiä toisen asteen ammatillisia oppilaitoksia Suomessa.
– Mikään suomalainen paikkakunta ei pysty ratkaisemaan työvoiman riittävyyttä ilman työperäistä maahanmuuttoa, hän painottaa.
Väänänen kantaa suurta huolta siitä, miten uudet teknologiat tuodaan konkreettisesti näkyville koululaisille, opiskelijoille ja suurelle yleisölle. Se on tärkeää, sillä tekniikan ala tarvitsee tekijöitä. Kiinnostuksen herättely alaa kohtaan täytyy hänen mielestään aloittaa peruskoulussa, mielellään alaluokilla.
JAMIn Robocont eli rekan konttiin rakennettu robotiikan oppimisympäristö on onnistunut esimerkki tästä työstä, ja se kehittyy edelleen.
Virtuaalisiin oppimisympäristöihin hän on perehtynyt jopa väitöskirjassaan. Juuri nyt hän iloitsee siitä, että Robocont-hanke on saanut vuoden jatkorahoituksen, ja suuren suosion saanut oppimisympäristö jatkaa kulkuaan vielä ensi lukuvuoden ajan.
Väänänen on ideoija, joka haluaa rohkaista myös muita toteuttamaan visioitaan ja kehittämään uutta. Tästä yksi esimerkki on JAMIlla kehitetty Suomen ensimmäinen E-Sport-liiketoiminnan opintokokonaisuus. Nyt sellaisia on Suomessa 18.
Hän kannustaa ajattelemaan isosti ja rohkeasti ja hyväksymään sen, että ongelmiakin tulee, kun tehdään uutta. Ne ratkaistaan ja virheistä opitaan.
– Jos ajatellaan, että kaiken uuden pitäisi olla kerrasta valmista, ei päästäisi tekemään mitään. Pitää uskaltaa heittäytyä ja tehdä, joskus pilke silmässä hullultakin tuntuvia juttuja. Saunalautta Jamitar lienee siitä yksi esimerkki. Vaikka se saattoi tuntua monista järjettömältä idealta, lautta saatiin valmiiksi ja sitä kautta saatiin paljon positiivista julkisuutta. Projekti yhdisti jamilaisia, ja opiskelijoille se jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa.
JAMIn aika jää mieleen kaikin puolin hienona.
– On ollut vaikeuksia, mutta ne on voitettu. JAMIlla on töissä hyviä ihmisiä, ja on näyttänyt siltä, että he ovat tykänneet siitä kehityksestä, mitä on tehty. Eniten haluaisin vaikuttaa siihen, että JAMIn uudet toimintamallit kehittyvät edelleen, summaa Väänänen.
Myös luottamushenkilötoiminta saa häneltä tunnustusta.
– Hallitus ei ole torpannut asioita, vaan uskonut niihin ja antanut mahdollisuuksia. JAMIlla on monta jäsenkuntaa, mutta niiden kesken vallitsee hyvä yhteishenki ja yhteinen tahto kehittää aluetta.
JEDUlla hänellä on vastassa samanlaisia alueellisia haasteita kuin JAMIlla, mutta toiminta-alue on isompi. Se on varmaa, että työ koulutuksen keskittämispyrkimyksiä vastaan jatkuu.
– Pitää vaan keksiä keinoja, joilla koulutuksen saavutettavuus säilytettäisiin pienemmilläkin paikkakunnilla, että saadaan porukkaa pysymään alueilla. Vain se mahdollistaa myös yritysten pysymisen. Eikä tämä tarkoita sitä, että joka paikkakunnalla tarvittaisiin kaikkea mahdollista tai että koulutus vaatisi joka paikassa seiniä: sehän toimii yhä enemmän yhteistyössä yritysten kanssa.
Kippari siirtyy uusiin haasteisiin hyvillä mielin, JAMIsta ja sen ihmisistä ylpeänä ja oppilaitoksen tulevaisuuteen luottaen.
Minna Saloranta
