Ruokaturvaa omalta tontilta: hyötypuutarhasta saa myös iloa ja henkistä hyvinvointia

Tanja Koski nauttii kasvien kanssa puuhailusta. Kurkun ja paprikan taimet tarvitsivat tukia.

Julkaistu:

Kategoria:

,

–Kylvöt alkavat tammi-helmikuulla tomaattien kasvatuksella.

Ikkunalaudoilla alkaa olla ahdasta, kun viherkasvien kanssa valosta kilpailevat nyt myös paprikan ja kurkkujen taimet.

Ensi kesää varten hänen pihapiiriinsä tulossa on muun muassa keltaista kesäkurpitsaa, pesusieni- ja viidakkokurkkuja, vesimelonia, sinistä perunaa ja kevätvalkosipulia.

Tulevaa kesää Koski odottaa erityisellä ilolla. Hän osti Vimpelistä omakotitalon kolme ja puoli vuotta sitten ja pihamaata on muokattu pikkuhiljaa omiin tarpeisiin: rakennettu kasvihuone, istutettu marjapensaita, hedelmäpuita, perennapenkkejä ja ruusuja, tehty kasvimaa ja hankittu kasvatuslaatikoita. Työ pihapiirissä jatkuu heti lumien sulamisen jälkeen.

–Nyt työtilanteeni on sellainen, että aikaa ja energiaa jää pihan laittamiseen aikaisempaa enemmän, hoitoalalla viime vuodet työskennellyt Koski toteaa. Työt jatkuvat henkilökohtaisena avustajana.

Hän nauttii pihatöistä, ovat ne sitten polttopuiden tekemistä, haravointia tai mullan lapioimista.

–Pihastahan ei tule koskaan valmista. Eräs tuttava nauroikin, että eikö kaikki kannattaisi vain istuttaa suoraan kottikärryihin.  

–Kasvimaata aion kasvattaa ja lisätä lavakaulusten määrää. Mansikat aion siirtää myös laatikkoviljelyyn. Yksi mielenkiintoinen idea, jonka aion toteuttaa, on kantopuutarhan rakentaminen. Perunamaata laitamme todennäköisesti anopin pihapiiriin.

PUUTARHURINA hän tietää, että kaikki lähtee maaperästä. Pohjatyöt on tehtävä kunnolla. Puutarhan rakentamista hidastaa oman pihan kuiva maaperä, jonka aurinko helposti paahtaa karrelle.

–Tässä on kysyntää hiekalle ja kakalle. Tänä vuonna ajattelin panostaa myös parempaan puutarhajätteen kompostointimenetelmään. Myös sadeveden kerääminen onkin myös yksi juttu, jota pitää tässä kehittää.

Kosken kasvihuoneessa kasvaa tuttuja tomaattia, kurkkua, paprikaa ja chiliä, kasvimaassa juureksia, yrttejä, hernettä ja sipulia sekä kesäkurpitsaa.

Säilöminen onkin sitten operaatio sinänsä, kun tomaattimurskat, suolakurkut, pikkelsipaprikat, etikkapunajuuret, omenahillot, mehut, sienet ja kuivatut yrtit vaativat oman aikansa ja säilytyspaikkansa.

–Hapankaalin tekeminen kiinnostaisi myös.

KOSKI kiinnostui teini-iässä viherkasveista, muutamaa vuotta myöhemmin hän marssi ”pystymetsästä” taimitarhalle töihin.

–Siellä sain innostuksen opiskella puutarhuriksi. Taustalla oli muisto mummon ihanasta paratiisista, kukkivasta pihasta, joka oli myös hyötypuutarha kasvihuoneineen.

Ensimmäiseen omaan kotiin hän laittoi heti ensimmäisenä kesänä kasvimaan esikoistaan odottaessaan.

–Minulla on yhä perennoja, jotka lähtivät Ilmajoelta mukaan Alajärvelle, jossa asuin kuusi vuotta, ja sieltä tänne. On tässä kaiveltu kuoppia, hän naurahtaa.

–Aina niitä jää matkan varrelle, mutta olen sen verran hamstraaja, että määrä kuitenkin kasvaa koko ajan.

Ennen Alajärvelle muuttoaan Koski piti neljä vuotta kukkakauppaa Seinäjoella.

OMAVARAISUUS ja varautuminen epävakaisempiin aikoihin ylipäätään ovat nousseet Koskelle tärkeiksi arvoiksi.

–Olen aina ajatellut, että on hyvä kasvattaa mahdollisimman paljon syömäänsä ruokaa, silloin tietää, mitä syö, mutta tällaisena aikana sen merkitys kasvaa entisestään. Kanoja hankin jo Alajärvellä asuessa. Nyt meillä on myös viiriäisiä. Omien kanojen munat ovat maukkaampia kuin kanalasta tulevat, etenkin kesällä, kun kanat saavat vapaasti kuopsutella pihassa.

Kun energiasta ja ruoasta voi tulla pulaa, miettii Koski heitä, joilla ei ole mahdollisuuksia kasvattaa itse mitään.

–Omille lapsille yritän opettaa perusjuttuja. Olen tekemisissä paljon samanhenkisten ihmisten kanssa, jotka haluavat varautua ja joita kiinnostaa omavaraisuus, mutta muualla asuvista ystävistä olen huomannut useiden miettivän maalle muuttoa viime aikoina.

Puutarhaharrastusta, samoin kuin omavaraisuuden lisäämistä on rajoittanut viime vuosina vuorotyö hoitoalalla, perhe ja lemmikitkin vaativat oman aikansa ja huomionsa. Ison puutarhan hoitaminen vaatii valtavasti työtunteja.

–Toisaalta kasvien parissa puuhailu on terapeuttista. Ja kyllä tässä kokee onnistumisen iloa. Tai ainakin seuraavana vuonna intoa puhkuen tekee taas samat virheet, tai eri virheet, Koski naurahtaa.

–Ja samalla saa seurailla vuoden kulkua ja luontoa tässä ympärillä. Tästä vanhasta pihapiiristäkin on löytynyt kaikenlaisia ihania yllätyksiä.

Jätä kommentti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.